keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kengsingtonin Puistossa


Kesäkuussa olin Lontoossa lomalla muutaman päivän ja tuli käytyä Kengsingtonin puistossa. Vaikka useammin olen Lontoossa käynyt Kengsingtonin puistossa kävin nyt ensimmäistä kertaa ja se onkin puistona inspiroinut muunmuassa sellaisia kirjallisia klassikoita kuten Maija Poppanen ja Peter Pan. 


Kengsingtonin puistosta löytyi ihanan leikkisä Peter Panin patsas.



Peter Panin "vuorelta" löytyy lukematon määrä pieniä keijukaisia, merenneitoja ja metsän eläimiä.



Patsaan päälle laskeutui hauskasti valopalloja (valopallot tunnetaan myös nimellä keijuvalot).

Peter Panin kirjoittaja J.M Barrie kertoman mukaan vei tilaamansa pronssi patsaan Lontooseen Huhtikuun 30s 1912 ja pystytti sen puistoon ilman lupaa, jotta lapset näkisivät sen aamulla ja luulisivat keijujen tuoneen sen. Barrie lahjoitti patsaan Lontoon kaupungille ja, siitä lähtien Peter Pan on asustanut Kengsingtonin puistossa. 


Puistosta löytyi myös haikaroita ja ihana vanhan ajan karuselli. 



Näistä on hyvä inspiroitua. 





sunnuntai 6. elokuuta 2017

Aurinko, Kuu ja Revontulet Saamelaisessa Mytologiassa (video)


Omat henkilökohtaiset suosikki taruni saamelaisessa mytologiassa liittyvät luonnonilmiöhin, kuten tähtiin ja revontuliin. 

lauantai 5. elokuuta 2017

Saamelaisen Mytologian Jumalattaret (video)


Katsojien pyynnöistä olen alkanut myös tekemään suomeksi videoita saamelaisesta mytologiasta (blogitekstejä myös luvassa tulevaisuudessa). 

Tässä videossa aiheena saamelaiset jumalattaret. 

perjantai 4. elokuuta 2017

Prinsessa Ruusunen Sadun Alkulähteillä (video)


Prinsessa Ruususen sadulla on aika raa´at ja myös hyvin monisäkeiset alkuperät. 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Saamelaiset - Pohjoisen Kansan Mytologia


Luin tämän Juha Pentikäisen kirjan ensimmäisen kerran toissa kesänä ja se teki syvän vaikutuksen. Sellaiset kirjat, joista oppii uusia asioita ovat kovasti mieleeni. Tämä kirja pursuaa tietoa saamelaisesta mytologiasta sekä saamelaisten suhteesta luontoon ja näkymättömään aina läsnäolevaan henkimaailmaan. 

Kirjassa käsitellään muunmuassa saamelaisten historiaa, elämänpiiriä, tapoja, uskomuksia auringosta, kuusta ja revontulista. Poronhoidon historiaa, shamanistisia uskomuksia ja noitarumpujen magiaa. Kirjassa käydään myös läpi saamelaisten perinneuskon muuttumista kristinuskon myötä. 
Kirjan lopussa käsitellään myös saamelaisten "nykytilannetta". Tämä kirja ilmestyi 1995 eli yli 20 vuotta sitten, niin nykytilanne-osio on eittämättä vanhentunut, mutta muuten kirja on erinomaista luettavaa kaikille saamelaisesta mytologiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Žemyna Maan Äiti


Balttilaisessa mytologiassa maan jumalatar on Žemyna . Hänen nimensä on johdettu proto-Baltin sanasta Žeme, joka merkitsee maata. 

 Žemyna oli balteille yksi kaikkein tärkeimmistä jumal-hahmoista. Kaiken elämän uskottiin tulleen  Žemynasta. Häntä kunnoitettiin ja palvottiin. 
 Žemynaa pidettiin luonnon ja kaiken elämän lähteenä sekä personifikaationa.  Žemyna oli metsät, vuoret, vedet, järvet ja pyhät lehdott. Hän oli maa, tuli ja vesi. Häntä pidettiin kaiken alkuna ja monet balttian maiden pakanat pitävät  Žemynaa yhä suuressa arvossa.  

Žemyna oli myös onnellisuuden, terveyden ja varallisuuden jumalatar. Ominaisuuksiltaan. Žemyna muistuttaa hieman Mielikkiä suomalaisesta mytologiasta. Žemynalla  kerrottiin olevan veli nimeltä  Žemepatis, joka oli maatilojen ja karjaonnen suojelija jumala. 



Kristinuskon levitessä Pohjoismaat ja Balttian maat olivat viimeiset maat Euroopassa minne Kristinusko saapui, joten pakanalliset tavat ja uskomukset elivät näissä maissa pidempään kuin muualla Euroopassa. Kristinuskon saapuessa Balttian maihin, lähetyssaarnaajien kerrotaan olleen hyvinkin närkästyneitä siitä, miten paljon liettualaiset ja latvialaiset rakastivat ja palvoivat maan jumalatarta. Jokainen juhla alkoi kiitosrukouksella  Žemynalle. Talon päämies eli isäntä kaatoi olutta maljaan ja piti ensimmäisenä kiitos puheen  Žemynalle ja kiitti tätä kaikesta hyvästä mitä tämä on ihmisille antanut. Sitten malja kiersi ihmiseltä ihmiselle, kunnes kaikki sanoivat kiitoksensa äiti maalle. 

 Žemynalle uhrattiin mustia sikoja. Sikaa pidetään maanjumalattaren eläimenä monissa eri maissa ja se varmasti liittyy siihen miten siat mielellään tonkivat maata. Sian lisäksi  Žemynalle uhrattiin leipää. Uhrilahjoja maanjumalattarelle annettiin Liettuassa vielä 1600-luvulla. 

Žemynaa juhlittiin, joka kevät raskaana olevana äitinä, koska keväisin maa syntyy uudelleen ja, joka syksy se kuolee. Žemynan kevätjuhla tunnettiin nimellä Užgavėnės. Tätä juhlaa juhlitaan maaliskuun alussa. Krisityt muuttivat sen nimeksi Mardi Gras. 

Žemynaa juhlittiin kuoleman vastaanottajana. Tämä ei kuitenkaan tee Žemynasta kuoleman jumalatarta, vaan hän on neutraali kuoleman suhteen. Kun kuolemme palaamme maahan eli Žemynaan, joka luo uutta elämään tuhkasta ja luista. 
Žemyna aloittaa jälleensyntymisen prosessin. 

Muinaisille liettualaisille maa oli pyhä ja he kunnoittivat maata. Maahan ei saanut sylkeä, eikä maata saanut roskata.  Heillä oli myös tapana suudella maata kahdesti päivässä. Kerran ennen töihin lähtöä ja ennen maate menoa. Myös silloin kun juhlittiin elämän suuria merkkipaaluja; nimiäisiä, häitä ja, jopa hautajaisia liettualaiset suutelivat maata kunnioittaakseen Žemynaa. 

Žemynan nimeen myös vannottiin valoja tehdessä ja oikeuden käynneissä. Ihmisillä ei kuitenkaan ollut tietynlaista mielikuvaa siitä, miltä Žemyna näytti. Yleensä häntä kuvailtiin raskaana olevana äitinä. Žemyna on maan personifikaatio ja hedelmällinen aspekti. Kun itämeren alueen mytologiaan saapui myöhemmin enemmän indo-eurooppalaisia vaikutteita Žemyna jolla siihen asti ei ollut ollut puolisoa tuli taivaan jumala Dievasin puoliso ja joskus puolison kerrotaan olevan ukkosen jumala Perkunas. Ajatusmalli äitimaasta ja isätaivaasta on löydettävissä eri muodoissa monilta eri mantereilta. Alunperin Žemynan palvonta on kuitenkin ollut yleistä ympäri Eurooppaa, jossa ns. äiti maan kultti eli vahvana jo 25 000 vuotta sitten. 

J.Balyn runo Žemynasta kiteyttää kauniisti liettualaisten ja latvialaisten luonto-suhdetta

Tulin kotiini Žemeléstä

Minä palaan Žemeléen
Žeme minun äitini
Minä tulin sinusta ja palaan sinuun
Minun Žemeni, Minun äitini
Minä tulin sinusta ja tahdon palata uudelleen
Žeme, äitini, minä tulin sinusta, sinä ruokit minua
sinä kannat minua ja otat minut takaisin, kuoleman jälkeen
hyvästi, mullanmusta Žemelé, minun kantajani
Juoksin ympärilläsi, kun olin pieni
Suutelin sinua, joka aamu ja joka ilta
Žemelé sinä, joka kasvatat kukat
Sinä, joka kasvatat ruiksen ja ohran
ja kaiken viljan
Ole aina onnellinen, jumalatar sisällämme

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Elävää Kuvaa: Prinsessa Ruusunen


Prinsessa Ruusunen on Disneyn 16 täyspitkä animaatioelokuva vuodelta 1959.


Juoni:
Kuningas Stefanus ja hänen kuningattarensa olivat vuosia toivoneet lasta. Kun toive toteutui koko kuningaskunta oli innoissaan. Prinsessalle annettiin nimeksi Aurora, joka merkitsee aamun kajoa. Juhliin kutsuttiin myös naapurimaan kuningas Hubertus ja tämän pieni poika prinss Philip. Hubertus ja Stefanus toivoivat lastensa menevän jonain päivänä naimisiin ja yhdistävän kuningaskunnat. 
Juhliin saapuivat myös prinsessan haltiatarkummit, Flora, Fauna ja Ilomieli, jotka antoivat prinsessalla lahjoja. Floran lahja oli kauneuden lahja, Faunan lahja oli laulun lahja, mutta Ilomielen lahjananto keskeytettiin, koska juhliin saapui Pahatar, joka ei ollut saanut kutsua. Pahatar loi kirouksen, jonka mukaan prinsessa 16-vuotta täytettyään pistäisi sormensa värttinän piikkiin ja kuolee. 

Kuningaspari kauhistui ja Stefanus määräsi kaikki valtakunnan rukit poltettaviksi. Haltiatarkummit suostuttelivat antamaan lapsen heille kasvatettaviksi, jotta he pystyisivät suojelemaan tätä. He antoivat lapselle nimeksi Ruusunen ja kasvattivat hänet omanaan.

Kun Ruusunen täyttää 16 hän kohtaa metsässä prinssi Philipin kumpikaan ei tiedä, että heidät on lapsena luvatut toisilleen. Nuoret rakastuvat hetkessä toisiinsa ja lupaavat tavata mökillä myöhemmin samana iltana.

Haltiatarkummit kertovat Auroralle kuka hän on. Aurora järkyttyy kuulessaan olevansa tuntemattoman kanssa kihloissa ja kertoo olevansa rakastunut maalaispoikaan. Samaan aikaan prinssi Philip kertoo isälleen olleensa rakastunut kohtaamaansa maalaistyttöön.

Pahatar saa tietää missä Aurora on ja, kun prinsessa saapuu linnaan Pahatar houkuttelee tämän kammioon, jossa hän pistää sormensa värttinään ja nukahtaa.

Haltiattaret syyttävät itseään ja nukuttavat linnanväen uneen. Pahatar on vanginnut prinssi Philipin ja kertoo tälle, että maalaistyttö onkin oikeasti hänen morsionsa. Haltiattaret pelastavat Philip tyrmästä. Pahatar luo tappuramuurin linnan ympärille ja muuttaa itsensä lohikäärmeeksi. Philip onnistuu tuhoamaan lohikäärmeen ja herättää Ruususen tosirakkauden suudelmalla. Juhlaväki herää ja elokuva päättyy valssiin ja väriä alativaihtavaan juhlamekkoon.

Kehittely:
Prinsessa Ruususen kehittely alkoi jo vuonna 1951. Vuonna 1952 elokuva äänet nauhoitettiin. Animaatiota tehtiin vuosien 1953 ja 1958 välillä. Musiikki lisättiin vuonna 1957. Prinsessa Ruusunen oli tuolloin kallein siihen mennessä tehty Disneyn animaatio. Sen teko maksoi noin 6 miljoonaa dollaria.

Disneyn Prinsessa Ruusunen perustuu pääasiassa Charles Perraultin versioon Prinsessa Ruususesta nimeltä La Belle au bois dormant eli metsän nukkuva prinsessa. 

Prinsessa Ruusunen on täyttä ilotulitusta silmille. Sitä pidetään yhtenä Disneyn kaikkien aikojen kauneimmista ja taiteellisimmista elokuvista eikä suotta. Walt Disney ei ollut itse kovin aktiivisesti mukana Prinsessa Ruususen teossa. Tuohon aikaan Walttia kiehtoi toinen tärkeä projekti nimeltä Disneyland. Tämän takia Prinsessa Ruususen kohdalle animaattoreilla oli pitkälti vapaat kädet.

Animaattori nimeltä Euvind Earl määräsi pitkälti Prinsessa Ruususen taiteellisen tyylin. Earlin kerrotaan ottaneen inspiraatiota muunmuassa persialaisista keskiaikaisista miniatyyrimaalauksista elokuvan tyyliä varten.  Prinsessa Ruusunen muutti Disneyn animaatoiden perinteisen tyylin, johon oli siihen mennessä kuulunut lähinnä söpön pyöreät hahmot. Prinsessa Ruususen tyyli on suoralinjaisempaa ja graafisempaa. Se näkyi yhä seuraavissa Disneyn animaatioissa, kuten 101 Dalmatialaista ja Miekka Kivessä.

Prinsessa Ruususta oli tekemässä 300 taiteilijaa. Yksi kuuluisimmasta oli 9 old men ryhmään kuulunut animaattori Marc Davis, joka tunnetaan erityisen hyvin kauniiden hahmojen animaattorian (Davisin kuuluisin luomus taitaa olla itse Helinä Keiju). Davis loi Auroran sekä Pahattaren hahmot. Davisin kerrotaan kuvailleen Pahatarta suureksi lepakkovamppyyriksi. 

Prinsessa Ruususen kohdalla käytettiin myös ihmismalleja, joiden ilmeitä ja eleitä animaattorit piirsivät. Ruususen malli oli tuohon aikaan 19 vuotias Mary Costa, joka toimi myös Ruususen äänenä alkuperäisessä versiossa.

En ole itse nähnyt Prinsessa Ruususta alkuperäisillä äänillä, mutta rakastan Ruususen suomalaista dubbia. Ruusunen on kestosuosikkini Mervi Hiltunen, joka on myös Bellen ja Ihmemaan Liisan ääni. Pahattaren vetää tyylillä Hannele Lauri, jonka ääni on kuin luotu kyseiselle hahmolle.

Hauskana pikkutietona haltiatarkummeista. Walt Disney alunperin ehdotti, että haltiattaret olisivat kolmoset hieman samaan tapaan, kuin Tupu, Hupu ja Lupu ja huomattavasti nuorempia, mutta onneksi veteraanianimaattorit Frank Thomas ja Ollie Johnston saivat hänet muuttamaan mielensä. 

Vuoden 1951 tarinaversiossa haltiattarilla oli myös eri nimet. Lopulta vain Ilomielen nimi pysyi samana. Floran ensimmäinen nimi oli Tranquility, joka merkitsee unien haltiaa. Faunan nimi oli Fernadell eli metsänhaltia. Ilomielen nimi Merryweather merkitsee alkaineiden haltiaa.


Euvind Earlin tyylinäyte

Prinsessa Ruususen animaatio on silmiä hivelevää. Animaatio kuvattiin kokonaan laajakangas formaattiin. Näin ollen taustoihin on saatu upotettua suuri määrä yksityiskohtia aina puiden yksittäisistä lehdistä sammaleisiin. Jo katsotte tarkasti haltiattaren mökin sisäseinien koristelussakin näkyy luonto ornamentiikka.  Valot, värit, yksityiskohdat, kivimuurien tekstuuri sekä kullan, lasin ja tulen heijastukset on kaikki tarkoin tehty.

Keijujuttuja

Minulle tuli ihan hölmö olo viimeksi katsoessani Prinsessa Ruusuja, kun tajusin, että hyvät haltiattarethan ovat keijuja. Keijuja, jotka voivat ottaa ihmisen muodon. Pahatar on tietyllä tapaa langennut keiju. Näin selitetään vuoden 2014 Pahatar elokuvassa, jossa Pahatarta esitti Angelina Jolie, mutta ajatus langenneesta keijusta on ikivanha ja se esiintyy keijujen satuperinteessä ja muissakin Prinsessa Ruususen satuversioissa. Itseasiassa se on verrattavissa kristittyjen mytologiaan, jossa Lucifer on langennut enkeli.

Kohtauksessa, jossa prinssi Philip käy taisteluun Pahattaren kanssa. Pahatar sanookin "Uskallatteko kohdata Pahattaren? Kaiken pahuuden rakastajattaren!" Pahattarestä löytyy kyllä jonkinsortin paholaisyhteys ainakin sarvista päätellen.

Hannele Laurin äänityöstä on myös itselle jäänyt mieleen: "Kuulitko lemmikkini. Kaikki nämä vuodet he ovat etsineet vauvaa. Houkat! Idiootit! Imbesillit! Mene lemmikkini mene. Etsi 16-vuotiasta tyttöä, jonka hiukset ovat auringon kultaa ja huulet ruusunpunaa. Mene! MENE!"

Kolmesta haltiattaresta llomieli on suosikkini. Flora on puuhakas täti-ihminen, Fauna on hyvää tarkoittava, mutta hieman höperö (eikä hän todella osaa leipoa).

Varmasti yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista Prinsessa Ruususessa on Floran ja Ilomielen kilvoittelu, siitä onko mekko sininen vai vaaleanpunainen. Itse olen enemmän sinisen kannalla.


Kuninkaallisia juttuja

Auroran hahmo jää kautta elokuvan hieman vaisuksi. Hahmoa ei voida kuitenkaan asiasta syyttää, koska hän on puolet elokuvasta unikirouksen alaisena.

Olen aina pitänyt prinssi Philipin hahmosta. Varsinkin, kun häntä vertaa Lumikin ja Tuhkimon prinsseihin Philip on huomattavasti aktiivisempi. Hän vitsailee mielellään hevosensa ja isänsä kanssa. "Isä olet vanhanaikainen. Elämme 1300-lukua"

Yksi parhaista kohtauksista on Hubertuksen ja Stefanuksen juomalaulu, jossa tarjoileva hovinarri piiloutuu pöydän alle juomaan salaa viiniä luutusta. 



Näiden kahden kuninkaan välillä on tarkoituksellinen kontrasti. Stefanus on pitkä ja kulmikas, kun Hubertus on lyhyt ja pyöreä.

Aikamoista on ollut kuninkaallisten naimakauppojen suunnittelu 1300-luvulla. Hääpari ei ole vielä edes kohdannut toisiaan ja Hubertus on kerennyt rakentamaan heille palatsin valmiiksi.

"40 huonetta. Tanssisali. Sellainen lepomökki"

Musiikki:
Prinsessa Ruususen musiikin pohjana toimii Tzaikovskin Baletti Prinsessa Ruusunen, jonka säveltäjä George Burns muokkasi elokuvaa varten. Kuuluisin yksittäinen kappale elokuvasta on Baletista johdettu laulu Once upon a dream suomeksi unessa kerran kohtasin. 

Vastaanotto: Prinsessa Ruusunen oli ilmestyessään tappio Disneyn studioille. Se oli pitkään aikaan myös viimeinen klassiseen satuun perustuva Disneyn elokuva. Seuraava olikin vuoden 1989 Pieni Merenneito. Myöhemmät sukupolvet ovat kuitenkin ottaneet Prinsessa Ruususen omakseen. Sitä pidetään yhtenä Disneyn animaatioiden merkkipaaluista ja yhtenä Disneyn kauneimmista ja taianomaisimmista animaatioista. Itse rakastan Prinsessa Ruususen taiteellista tyyliä, jonka jokainen kuvaruutu on kuin keskiaikainen maalaus. 


torstai 1. kesäkuuta 2017

Mermaids


Ostin tämän Skye Alexanderin Mermaids kirjan muutama kuukausi sitten ja olen jo kerennyt lukea sen pari kertaa kannesta kanteen. Kirja on todella kaunis. Kuvitus on minimalistista. Lähinnä 1800-luvun merenneitokuvituksia, jotka  on kaikki kirjaan painettu turkoosin ja sinisen sävyin teeman henkeen sopivasti.

Skye Alexander on useiden henkisten kirjojen kirjoittaja. Hän kirjoittanut useita tietokirjoja muunmuassa kirjat nimeltä Fairies eli keijut, Dragons eli lohikäärmeet, Vampires eli vampyyrit sekä Unicorns eli yksisarviset ja niin edelleen.

Tämä Mermaids kirja on yksi parhaimmista tietokirjoista, joita olen merenneidoista lukenut niin ainakin Alexanderin keiju ja Yksisarviskirjat ovat ostoslistallani.


Mermaids tarjoaa laajan syväkattauksen merenneitojen symboliikkaan, historiaan ja kulttuuriin. Kirjassa käsitellään ihmisen suhdetta veteen, sekä veteen ja sen vahvaa naiseuteen liittyvää symboliikkaa. Miten romantiikan ajan taiteilijat vaikuttivat merenneito kuvan syntyyn. Kirjassa käsitellään kiinnostavasti merenneitojen imagoa. Miten merenneito sai pyrstön? Millaisia merenmiehet ovat? oliko merenneidoilla joskus kaksikin pyrstöä?

Itselle kaikkein kiinnostavinta kirjassa on sen laaja-alainen tutkimus merenneidoista ympäri maailmaa. Aina ensimmäisistä Babylonialaisista meren jumalattarista Afrikkalaiseen Mami Wataan. Kiinan vesilohikäärmenaisiin. Muinaisen Kreikan syvän veden jumaliin ja jumalattariin ja makean veden henkiin naiadeihin. Mainitaanpa kirjassa vielä näkki ja erilaiset veden viekastelijat, kuten japanilainen kappa.

Kirjassa on myös hauskoja historiallisia tietokuplia merenneidoista populaarikulttuurissa ja muinaisista meren ja veden henkiin liittyvistä taikauskoista. Jos englanninkielesi on hyvää (ainakaan toistaiseksi en ole nähnyt tätä kirjaa suomeksi käännettynä) ja rakastat merenneitomytologiaa tämä kirja on juuri sinulle. 


perjantai 26. toukokuuta 2017

Merellistä Taidegrafiikkaa



Vuosia sitten, ennen kuin lähdin muille maille huitelemaan opiskelin Suomessa taidegrafiikkaa. 

Löysin muutaman tuon ajan tuotoksen ja laitoin verkkokauppaan myyntiin.

Sen kun uidaan


Tämän teoksen värimaailma on aina miellyttänyt silmääni. 



Meren Pisaroita

Kun aiemmassa teoksessa on tyyntä ja aurinko leikkii kalojen suomuilla saaden ne kimaltamaan Meren Pisaroissa sukelletaan syvyyksiin ja tullaan taas pinnalle aaltoina ja tuulen puhaltamana myrskynä. Meressä kaikki on yhtä.

maanantai 22. toukokuuta 2017

lauantai 20. toukokuuta 2017

Venäläinen Lumikki (video)


Venäläiseen Lumikki satuun saa nyt tekstitykset suomeksi.

Varoitus tämä on aika karmivaa kamaa :D mutta niin kaikki sadut ovat alunperin olleet.

Voikaa hyvin
N

lauantai 13. toukokuuta 2017

Sadun Lähteillä: Tuhkimo

Arthur Rackhamin 1800-luvun kuvitus Grimmin veljesten Tuhkimoon

Tuhkimo on yksi maailman vanhimpia ja tunnetuimpia satuja. Sen juuret johtavat aina 800-luvun Etelä-Kiinaan. Maailman ensimmäinen kirjallinen Tuhkimo ilmestyi vuonna 823. Kirjoittaja oli kuullut tarinen kenkänsä kadottavasta tytöstä vietnamilaiselta palvelijaltaan.

Tarinan mukaan ensimmänen Tuhkimo kuului luolakansaan eli hänen kansansa asui luolissa. Kuten tuohon aikaan oli monesti tapana Tuhkimon isällä oli kaksi vaimoa. Tuhkimon äiti kuoli ja pian tämän jälkeen isä kuoli ja Tuhkimo jäi ilkeän äitipuolen sekä kahden sisarpuolen armoille.

Tarinan mukaan eräänä päivänä Tuhkimo meni luolan lähellä olevalle lammelle ja kohtasi siellä jättimäisen kultakalan. Tästä kultakalasta tuli Tuhkimon tukija ja lohduttaja ja kala pystyi myös osittain nousemaan maalle. Kerran äitipuoli sattui näkemään Tuhkimon halaavan kultakalaa ja määräsi kalan pyydystettäväksi ja valmistamaan siitä aterian.

Tuhkimon sydän särkyi. Hän suri kalaa ja pian hänen eteensä ilmestyi vuoren haltija vanhan miehen hahmossa. Haltija kehotti Tuhkimoa hakemaan kalan luut ja piilottamaan ne huoneeseensa ja aina, kun hän tarvitsisi jotain hänen tarvitsisi vain pyytää sitä luilta. 

Suuret juhlat olivat tulossa ja Tuhkimo pyysi itselleen juhlapuvun ja juhlapuku oli tehty kuningaskalastajan sulista. Hän sai myös jalkaansa kultaiset kengät. Tuhkimo nautti juhlista ja palatessaan kotiluolaansa hän kadotti toisen kultaisen kengän.

Kengän löysi yksi luolakansan miehistä, joka alkoi ihastelemaan sen kauneutta ja siroutta. Mies ajatteli, että kuningas varmaan tahtoisi tavata naisen, jonka jalkaan kenkä mahtuisi. Niin luolakansan mies matkasi naapurikuningaskuntaan kenkä mukanaan.

Kuningas ihastui kenkään ikihyviksi ja lähetti palvelijoitaan etsimään kengän omistajaa. Tuhkimo löytyi ja hän ja kuningas elivät yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti ja äitipuoli ja sisarpuolet jäivät katkeriksi.

Kiina ja Japani ovat surullisen kuuluisia maita kenkä ja jalkafetissistä sekä jalkojen sitomisesta. Tämä vietnamilainen / etelä-kiinalainen satu sijoittuu Tang-Dynastian aikaan eikä Kiinassa vielä tuolloin harjoitettu jalkojen sitomista. Kuitenkin tuohon aikaan kuului hyvin vahvasti pienten jalkojen ihailu.

Kiinasta käytiin kauppaa Malesiaan, Intiaan ja Indonesiaan. Näistä maista satu Tuhkimosta levisi myöhemmin myös Eurooppaan kauppiaiden mukana.

Ensimmäinen Eurooppalainen kirjallinen version Tuhkimosta ilmestyi Napolissa 1630-luvulla. Tarinan oli kirjoittanut Italialainen kirjailija Giambattista Basile. Basile on monen kuuluisimman eurooppalaisen sadun ensimmäinen kirjoittaja (Tähkäpää, Saapasjalka Kissa, Tähkäpää jne). Tuhkimo satu ilmestyi Basilen tarinakokoelmassa Il Pentamerone eli tarinoita pienokaisille (tunnetaan myös nimellä Tarinoiden Tarina). Kokoelman nimi on tarkoituksella harhaanjohtava. Basilen tarinat ovat roisia eikä niissä säästellä hurttia huumoria tai väkivaltaa ja ne ovat ennenkaikkea suunnattu aikuisyleisölle. 

Basilen Tuhkimon lähtökohdat ovat samanlaiset mitä vietnamilaisella Tuhkimolla. Tuhkimon äiti kuolee ja ruhtinas isä menee uusiin naimisiin. Pian Tuhkimo huomaa, että äitipuoli on kamala nainen ja Tuhkimo alkaa punoa juonta kotiopettajattarensa kanssa äitipuolen surmaamiseksi. Lopulta kaksi murhaavat äitipuolen. Tämän niska taitetaan raskaalla arkunkannella poikki. Juoni tihenee, kun isä menee seuraavaksi naimisiin Tuhkimon kotiopettajattaren kanssa, joka paljastuukin vielä kauheammaksi mitä aiempi äitipuoli. Tuhkimolla on yhä kaksi sisarpuolta, jotka tykkäävät pilkata Tuhkimoa, kun tämä pakotetaan istumaan tuhkien seassa mistä nimitys Tuhkimo tulee. Basilen Tuhkimon kenkä on kalossi, jossa oli paksu korkista tehty korko. Tyypillinen naisten jalkine 1600-luvun Italiassa.


Kaikista kuuluisin kirjallinen Tuhkimon version on Charles Perraultin Tuhkimo. Perraultin Tuhkimossa on kaikki Tuhkimon tunnetuimmat elementit: Lasikenkä, hyvä haltiatar, kellon lyönti keskiyöllä, sekä kurpitsat.

Perraultin Tuhkimo ei ole yhtä murhanhimoinen mitä Basilen Tuhkimo. Sen sijaan Perraultin Tuhkimo vaikutta kamalalta nössykältä. Hän on kiltti, tottelevainen, ei sano vastaan kenellekkään ja kun Tuhkimo lopulta päätyy prinssin kanssa naimisiin hän naittaa ilkeät kateelliset sisarpuolensa ylhäisiin perheisiin.

Charles Perrault oli Ranskan aurinkokuninkaan Ludwig neljännentoista hovin virallinen satu-kirjoittaja. Tuohon aikaan Ranska oli hyvin katolinen maa niin saduissakaan ei saanut olla mitään "kummallisuuksia". Perraultin satujen kohderyhmä olivat nimenomaan lapset sekä nuoret. Itse pidän kovasti Perraultin humoristisesta tarinankerronta tyylistä.

1800-luvulla Grimmin veljeksetkin päätyivät ottamaan Tuhkimon kokoelmiinsa. Aluksi he epäröivät ja pitivät siti hyvin ranskalaisena satuna, mutta veljekset heltyivät ja alkoivat saksalaistaa satua mieleisekseen. Tuhkimon maailma siirtyi suurista hoveista porvarilliseen ympäristöön ja maalaismaisemaan. Enää Tuhkimo ei enää ollutkaan ruhtinaan lapsi vaan varakkaan kauppiaan tytär. 

Grimmin veljesten Tuhkimo on astetta synkempi. Se on raaka ja aika sadistinen. Sisarpuolet hakkaavat kantapäänsä poikki, jotta lasikenkä mahtuisi jalkaan ja Tuhkimon häissä kyyhkyset (ristittyjen jumalan symboli) nokkivat sisarien silmät ja nämä elävät loppuelämänsä sokeina.

Kirjalliset sadut ovat äkkiä muuttuneet uudelleen ja uudelleen kerrottuina kansantaruiksi. Pohjoismaista löytyy yllättäen mies-puolisia Tuhkimo kertomuksia. Poika-Tuhkimo on nimeltään Tuhkimus, jolla on kateellinen isä puoli ja kaksi ilkeää velipuolta. 


Suosikki Disney animaattorini Mary Blairin konsepti-kuvituksia Tuhkimo-elokuvaan.

Tuhkimon kuuluisin elokuvaversio on todennäköisesti Disneyn Tuhkimo (josta olen kirjoittanut täällä). Vuonna 1950 ilmestynyttä animaatiota voidaan jossain määrin pitää Disney studioiden tuhkimotarinana, koska toisen maailman sodan jälkeen Tuhkimon avulla Disney yhtiöt nousivat rahapulasta. 

Disneyn Tuhkimo on minusta hyvin mielenkiintoinen psykoanalyysin kannalta. Moni pitää Tuhkimon hahmoa liian kilttinä ja tottelevaisena. Miksei hän sano vastaan? Disneyn Tuhkimo pohjautuu Perraultin satuun ja on tarinalle aika uskollinen. Mutta Disneyn Tuhkimo on hahmona vahvempi miltä näyttää.

Jos ihmistä jatkuvasti nälvitään perheen sisällä pian koko oma elämänarvo on tukahdutettu näin on käymässä Disneyn Tuhkimolle. Hän purkaa huolensa eläimille, eikä edes uskalla puhua aina toiveistaan ja unelmistaan ääneen. Elokuvassa on kohtauksia, joissa Tuhkimo keskustelee äitipuolen ja sisarpuolten kanssa. Kohtauksissa näkyy se miten Tuhkimon tekisi mieli sanoa heille vastaan, mutta hän hillitsee itsensä. Tuhkimossa alkaa näkyä kapinoinnin merkkejä.

Disney Tuhkimon äitipuoli Lady Tremaine ei ikinä näytä tunteitaan. Jos katsotte Tuhkimo elokuvien jatko-osia (jotka eivät läheskään yllä ensimmäisen elokuvan tasolle) niissä näkyy myöskin se miten Lady Tremaine ei myöskään anna Tuhkimon sisarpuolten elävän omaa elämäänsä. Lady Tremaine taitaakin olla energia vamppyyri ja hän saa energiansa ihmisten manipuloinnista.



Kerrotaan, että kohtaus, jossa haltiatarkummi taikoo Tuhkimolle juhlapuvun oli Walt Disneyn kaikkien aikojen suosikki animaatio-kohtaus

2015 ilmestyi Disneyn Tuhkimosta live-action versio, joka mielestäni oli ihan pullamössöä animaatioon verrattuna. Päähenkilöltä puuttui kokonaan animaatio-Tuhkimon kapinahenki ja äitipuolesta oli jonnekin kadonnut puhti kokonaan. 

Tuhkimosta on tehty lukemattomia elokuvaversioita ja ensimmäiset löytyvät jo ihan 1800-luvun lopusta. Omia suosikkejani elokuvien tuhkimoista  on vuoden 1997 Tuhkimo, jossa laulaja Brandi esitti Tuhkimoa ja Whitney Houston laulavaa hyvää haltiatarta.

Drew Barrymore Daniellena Ikuisesti Sinun -elokuvassa

Toinen suosikkini on Ikuisesti Sinun, jossa Drew Barrymore esitti Tuhkimo/Daniellea ja Angelica Houston oli hänen hyytävä äitipuolensa.

Tuhkimo on yksi maailman suosituimmista ja tunnetuimmista saduista. Tuhkimotarinan teema, nousu ryysyistä rikkauksiin ja usko unelmiin on sadun kantava voima ja tulee sitä varmasti aina olemaan. 

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Helavalkeat eli Toukojuhla



Näin Vappu-viikonlopun kunniaksi ajattelin kirjoittaa Vappu-juhlan alkuperästä ja, sitä edeltäneistä kevään juhlista.

Ennen kristinuskon saapumista Suomessa juhlittiin Helajuhlaa eli Toukojuhlaa. Helaa juhlittiin Toukokuun ensimmäinen ja siihen kuului laulua, tanssia, hyvin syömistä, sekä siman ja oluen juontia.

Helaa juhlitiin hedelmällisyyden juhlana, sekä kesän alkamisen juhlana. Hela-juhlaan kuului monenlaisia tapoja ja taikauskoja. Yksi tärkeimmistä Helan symboleista olivat Helan kokot eli Helavalkeat. Helavalkeita sytytettiin pitämään pahat henget poissa ja tuovan suojelusta karjalle petoeläimiltä. Toinen helan symboli on tiuku. Erityisest lapset pukivat tiukuja ja helistimiä käsiinsä ja jalkoihinsa Helana. Kilinän uskottiin tuovat karja-onnea, antavan enemmän maitoa lehmille, sekä suojelevan karjaa. 

Kristinuskon saapuessa Suomeen varhaisella Keskiajalla Hela juhla muutettiin kristittyjen juhlaksi eli Valpuriksi. Valpuri juhlan nimi tulee Pyhä Walpurgista. Devonissa eläneestä Englantilaisesta pyhimyksestä. Jos nimi kuulostaa saksalaiselta, se johtuu, siitä että Walpurga kuului saksilaiseen ylimysperheeseen.



Saksassa pakanallista Hela-juhlaa vastaa Walpurgisnacht - juhla eli Valpurin yö. Brittein saarilla juhla tunnetaan paremmin druidien Beltane juhlana. 

Valpuri juhlan muuttuessa enemmän kristityksi juhlaksi entiset pakanalliset uskomukset alkoivat saada tuomittuja piirteitä. Huhtikuun ja Toukokuun välinen yö tunnettiin Suomessa muunmuasa nimillä Valpurinyö, Taikayö sekä Noitienyö. Uskottiin, että kyseisenä yönä noidat olivat voimakkaimmillaan. Ihmiset pelkäsivät, että noidat ja pahat henget sieppaisivat lapsia ja veisivät karja-onnen. Noidilta suojauduttiin ripustamalla luuta ja lepänoksia talojen eteen.

Nykyinen Vappu rantautui Suomeen naapurimaastamme Ruotsista. 1800-luvulla niin Ruotsissa ja Suomessa kukan päivä eli Flooran päivä 13.Toukokuuta oli päivä, jolloin ylioppilaat ja työläisten ryhmät pitivät yleisiä kokouksia. 1800-luvun lopulla kokouspäivä siirrettiin Toukokuun ensimmäiseksi. Työläisten oikeuksia alettiin myös ajamaan ympäri maailmaa näin ollen Toukokuun ensimmäinen on myös kansainvälinen työläisten päivä. Vapusta tuli Suomessa yleinen vapaa päivä 1944 ja liputuspäivä vuodesta 1979 lähtien.

Vappuun kuuluu riehakas tunnelma, karnevaalit, ilmapallot, serpenttiini, sima, munkit, ylioppilaslakit, välillä myös shampanjan juonti ja lapsille järjestetään paljon naamiaisia.

Monet näistä perinteistä juontavat juurensa Toukojuhlaan. Aikaan toivottaa kesä tervetulleeksi takaisin. 

Hyvää Vappua, Beltanea ja Toukojuhlaa lukijoilleni.





lauantai 29. huhtikuuta 2017

Keijukaisten lähteillä

Suvi Niinisalo: Keijukaisten lähteillä, Atena kustannus, 2004

Suvi Niinisalon Keijukaisten lähteillä kuuluu ehdottomasti lempi-mytologia kirjojeni joukkoon. Suvi Niinisalo on taidehistorioitsija sekä keiju-mytologian asiantuntija.

Kirja alkaa tutustumalla luonnonhenkiin ympäri Eurooppaan. Aina suomalaisesta metsänhengestä Shakespearen Titaniaan. Niinisalon kirjoitustyyli on kepeä, mutta samalla asiallinen, mistä itse pidän kovasti. 

Edward Robert Hughes "Midsummer Eve" 1908
Viktoriaanisen ajan englannin kuuluisin taideryhmä pre-raphaelistit saivat taiteeseensa
inspiraation myyteistä ja kansantaruista. 

Keijukaisten lähteillä tutkii, sitä miten ihmisten mielikuva keijuista on muuttunut hyvin erilaisista hengistä pieniksi, siroiksi ja siivekkäiksi. Siihen on vaikuttanut muunmuassa J.M.Barrien Peter Pan näytelmä. Helinä-Keiju hahmon synty ja kehitys aina Disneyn Helinä-keijuiksi. Keijukaisimagon muuttumiseen on myös vaikuttanut viktoriaanisen ajan uskonnollinen puritanismi, romantiikan aika,sekä 1800-luvun kansallisaatteet. Yksi suurimmista merkittävimmistä tekijöistä oli lapsuuden tärkeyden ymmärtämien/ psykologian kehitys (lapsityövoiman käytön lopettaminen Englannissa ja muualla Euroopassa). Kehitys johti lastenkirja kulttuurin syntyyn sekä kirjankuvitustaiteen nousuun. 1800-lukua pidetäänkin yleiseti kuvitustaiteen kultakautena. 

Keijujen ulkonäköön länsimaissa on myös suuresti vaikuttanut pre-raphaelistien taideryhmä. Viktoriaanisen ajan englannissa erotiikka ja seksuaalisuus tuli pitää visusti piilossa tuon ajan tapakulttuurissa. Pre-raphaelistit keksivät keinon kiertää tapanormeja keskittymällä ammentamaan runo ja maalausaiheita myyteistä ja kansanperinteistä

Cicely Mary Barkerin kuuluisia kukkaiskeijuja. Cicelyn sisar toimi opettajana ja monesti Cicely
käytti sisarensa oppilaita keijujen malleina.

Margaret Tarrantin keijumagiaa

Viktoriaanisen ajan kaksi ehkä kuuluisinta keijutaiteilijaa olivat tuon ajan kuuluisimmat
naispuoliset kirjankuvittajat: Cicely Mary Barker sekä Margaret Tarrant. Molempien keijukuvat ovat vahvasti vaikuttaneet keijujen ulkonäköön niin kirjallisuudessa, elokuvissa ja taiteessa. 

Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa kaikille, jotka pitävät keijuihin liittyvästä tarustosta ja mytologiasta. Se käsittelee laajasti ennen kristinuskon tuloa Euroopassa vallalla olleita käsityksiä keijuista ja haltioista, niihin liittyviä uskomuksia sekä taruja, joihin uskomukset perustuvat aina antiikin kreikasta, Brittein saarille ja Suomeen. Käsikädessä keijumytologian ja taruston kanssa kulkevat kuuluisat kirjat, jotka käsittelevät keijuja (Peter Pan, Cicely Mary Barkerin Big book of fairies) kuvitustaiteen synty ja kehittyminen Britanniassa ja myöhemmin Suomessa. Sekä lapsuuden ymmärtäminen ja ajatustapojen muuttuminen.

Opiskelen itse lastenkirjojen kuvittamista niin kirjassa on hyvää tietämystä lastenkirjojen sekä kirjapainon historiasta.

Kirjassa käsitellään myös keijujen muodonmuutosta  Suomessa aina vanhasta suomalaisen mytologian kalmanhenki Keijungaisen hahmosta sieväksi, pieneksi, siivekkääksi keijukaiseks. Suomeen pieni ja siivekäs keijukaishahmo saapui alunperin ulkomailta tuotujen lastenkirjojen myötä. Kirjassa mainitaan myös kuuluisia suomalaisia keijukais-satuja kuten Pessi ja Illusia, sekä niihin liittyviä kuvituksia. Myös suomessa ilmestyneitä satukokoelmia, joissa on ollut keijukaisaiheisia kuvituksia ja kuvittajia pohjoismaista, kuten Rudolf Koivu ja Elsa Beskow. 

Teos on hyvin monipuolinen ja äärimmäisen kaunis aina kultakoristeltua kantta myöten sisällön värikuvituksiin. Ehkä itse olisin toivonut keijumytologiaa muualtakin kuin Euroopasta, mutta koska aihe nivoutuu yhteen kirjankuvituksen kehitykseen Britanniassa ja Suomessa ehkä parempi näin.

Voin suositella tätä kirjaa kaikille keijujen mytologiasta ja ylipäänsä taidehistoriasta kiinnostuneilla. Sain itse kyseisen kirjan joululahjaksi vuosia sitten ja se on minulla yhä kovassa käytössä. 



sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Keiju-ovet


Olen viimeaikoina tykästynyt keju-ovien tekemiseen. 


Ne ovat niin kimaltavia ja täynnä pienen pieniä yksityiskohtia.