torstai 24. maaliskuuta 2016

Ajatuksia keväästä, noidista ja munista

"Pääsiäisyllätys"
(c) Niina Niskanen 2013

Ajatuksia keväästä, noidista ja munista

Kevät on virallisesti saapunut! Täällä Walesissa narsissit kukkivat kaikkialla ja ajattelen muumisanontaa voi elämän kevät! 

Vietin lapsuuteni aikalailla ateistisessa ympäristössä. Äitini monesti pakkasi laukkunsa ja lähti Tallinnaan tai jonnekkin muualle pääsiäisviikoksi, koska se oli ja on hänen mielestään Suomessa niin masentavaa. Kaupat kiinni monta päivää putkeen, ei töitä, eikä mitään hyvää tv:stä (toisin kuin esimerkiksi jouluna). Olen äitini kanssa pitkälti samaa mieltä.
Erosin evankelisluterilaisesta kirkosta 18-vuotiaana. Muut perheeni jäseneni ovat tapa-luterilaisia. Shamanistis-panteistisena luonnonuskontojen seuraajana juhlin perinteisesti kevätpäiväntasausta. Pääsiäinen on itseasiassa upea sekametelisoppa kristittyjä ja pakanallisia perinteitä.

Pääsiäisnoidat

Lapsena rakastin vetää kumpparit jalkaan, kävellä metsään ja leikata pajunoksia. Oksat koristeltiin höyhenillä ja joskus vesiväreillä maalatuilla munilla. Ystävien kanssa kuljettiin ovelta ovelle pikkunoitina, virvottiiin ja saatiin suklaamunia ja välillä muutama markkakin.

Pääsiäisen Trulli-perinne on Suomeen tullut alunperin Ruotsista 1800-luvulla. Trulli tarkoittaa nykyruotsiksi, sekä peikkoa, että noitaa. Uskomus noitiin onkin vanhempi juttu. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet noitakansaa, shamaaneja ja poppamiehiä ja parantajanaisia. Kristinuskon saavuttua Suomeen keskiajalla yleiseurooppalaiseen tapaan noidat demonisoitiin. Uusi uskonto eli Kristinusko muutti käännytystyössään shamaanit ja tietäjät paholaista palvoviksi noita-akoiksi ja ukoiksi. 

Harmillisesti tämän ajatusmallin takia suuri osa suomalaisesta kansanperinteestä on saanut kristittyjä elementtejä ja kirkko on tuhonnut paljon kirjallista aineistoa. Trulli-perinne on länsisuomessa alkanut jo 1800-luvulla. Parin viime vuosikymmenen aikana se on sekoittunut itäsuomalaiseen virpomisperinteeseen, joka on Venäjän ortodokseilta lähtöisin. Suomalais-Ugrilaisilla kansoilla on vanhastaan ollut tapana loitsiessa käyttää apuna pajun oksia, koska pajua on perinteisesti pidetty maagisena puuna. Virpomisen voi osittain siis liittää myös rituaalisauvan käyttöön.

Ihanan pakanallinen pääsiäiseni

Suomenkielen sana Pääsiäinen tulee alunperin heprean kielen sanasta pesach, joka on juutalainen juhla, jota vietetään orjuudesta vapautumisen muistoksi. Kun pääsiäinen kristillisessä merkityksessään saapui Suomeen sen nimeä pohdittiin pitkän aikaa. Erilaisia muunnelmia ehdoteltiin muunmuasta ruotsin pääsiäistä tarkoittavasta sanasta påsk. Valitettavasti sana oli liian lähellä sanaa paska, joten keksittiin ihan uusi sana: pääsiäinen



 Englanninkielen sana Easter on lähempänä tämän kevään juhlan alkuperää. Sana Easter on alunperin tullut sanoista Ostara ja Eostre. Ostara on germaaninen kevään ja hedelmällisyyden jumala. Vanhassa Englannin kielessä jumalatar tunnetaan nimellä Eostre.
Vanhassa englannin kielessä Eostre on myös merkinnyt Itää. Nykyenglannissa kaiku kuuluu myös sanoissa East ja Easter. Itä kaikuu myös saksankielen sanassa ost eli itä ja ja Oster, mikä tarkoittaa pääsiäistä saksaksi. Nimen eri versiot ovat myös merkinneet valonlähdettä, sekä aamunkajoa.  
Monissa maissa esimerkiksi Suomessa (varsinkin Länsi-Suomessa) sytytetään Pääsiäiskokkoja. Kokkojen sytyttämisellä on juhlittu auringon paluuta ja pidetty pahat henget loitolla.

Täällä Walesissa ja ympäri Brittien saaria Eostren juhlaa on perinteisesti vietetty kevätpäiväntasauksena eli 20 tai 21:n Maaliskuuta. Mikä olisikaan parempi päivä juhlia kevään jumalatarta kuin kevätpäivän tasaus. Myös muita jumalattaria, jotka joskus yhdistetään Ostara/Eostreen juhlitaan samoihin aikoihin. Foinikalaisen seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden jumalatarta Astartea juhlitaan Kevätpäiväntasauksena. Samoin mesopotamialaista rakkauden, sodan ja seksin jumalat Ishtaria.

Munilla on ollut tärkeä osa monissa eri uskonnoissa ja mytologioissa kautta aikojen. Suomalaisessa mytologiassa maailma syntyy munasta, kun sotka tekee pesän Ilmattaren povelle. Maailman synty munasta on myös yleistä monilla aasialaisilla kansoilla, sekä Pohjois-Amerikan intiaanien myyteissä.

Muna on ikuisen elämän symboli. Ennenvanhaan Brittein saarilla ja Pohjoismaissa munia käytettiin paljon kansantaikuudessa ja parantamisessa. Uuden elämän symbolina munaa on käytetty erityisesti hedelmällisyysloitsuja tehdessä ja raskauden aikana kivunlievitys loitsuissa. 



Kelttiläsillä ja Anglo-saxisilla jumalattarilla on kaikilla omat eläinsymbolinsa. Brigidillä lehmät, Freyjalla kissat, Eponalla hevoset ja Morriganilla korpit. Eostren pyhiä eläimiä ovat jänikset. Jänikset ovat kuuluisia sukupuolivietistään ja tahtoessaan lisääntyvät nopeasti. Ostara on hedelmällisyyden juhla ja Jänis on oikein osuva eläin symboloimaan lisääntymistä.

Pääsiäinen on siis alunperin lähtöisin keväänjumalattaren palvontajuhlasta Ostarasta. Patriarkaalisten uskontojen levitessä katolinen ja ortodoksinen kirkko ottivat Eostre-jumalattaren symbolit omikseen. Katolisessa pääsiäisessä Jänis liitetään Jeesuksen legendaan ja Ortodoksisissa menoissa muna on ikuisen elämän symboli. Monissa maissa, kuten Suomessa auringonpaluu on ollut hyvin maaginen tapahtuma ja, sitä on kokoonnuttu porukalla seuraamaan. Keväänjumalattarena Eostre tuo auringon noustessaan idästä. Kristityt muuttivat auringonpaluun ylösnousemuksen metafooraksi. Alkuperäinen ajatusmalli luonnonheräämisestä kevätpäiväntasauksen aikaan, ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään.

Piinaviikko kiss my ass

Luterilaisuus ja kaikki siihen liittyvä on minulle aina ollut, jotain hyvin ahdistavaa ja synkkää ja mitä enemmän olen historiaa tutkinut ymmärrän hyvin sen, miten kirkko on vaikuttanut suomalaisten psyykeeseen ja erityisesti häpeäntunteeseen, joka välillä tuntuu olevan suomalaisten kansantauti (kuului sitä kirkkoon tai ei). Pääsiäisviikko on varhaiskeskiajalta asti tunnettu Suomessa piinaviikkona.

Kiirastorstaina Jeesus seremoniallisesti pesi opetuslastensa jalat ja ilmoitti, että yksi heistä kavaltaa hänet, mutta hän antaa tämän anteeksi. Varhais-kristillisessa Suomessa Kiirastorstai on saanut nimensä kiiran ajosta. Kiiran ajo oli hyvin kummallinen puhdistautumisriitti. Kiira ajettaessa rakennusten ympäri vedettiin kelkkaa, joka oli lastattu täyteen erilaisa metalliesineitä, sekä savuava terva-astia. Joskus vetäjä puki vielä metalliesineitä vyötäisilleen ja ripusti lehmänkellon kaulaansa. Kiiran uskottiin olevan räyhänhenki/huonon onnen tuoja. Kiiraa ajettaessa saatettiin loitsia karjan ja viljan suojeluloitsuja. Metallirojun kantaminen on myös voinut olla eräänlaista katumuksen harjoittamista ja savuava terva-astia katolisista menoista inspiraation saanut suitsuke astia. Kristinuskon leviämisestä huolimatta vanhat kansanuskomukset hengistä (kuten kiiroista) on elänyt yhtäaikaa kristinuskon kanssa. Eli jo ammoisista ajoista asti suomalainen pääsiäisen vietto on ollut sekoitus kristillisiä ja pakanallisia menoja.

Pitkäperjantai oli päivä, jolloin Jeesus riistiinnaulittiin, joten se on tietysti ollut surunpäivä. Suomessa luterilaista kirkkoa, on ihan syystä monesti arvostelu Pitkänperjantain korostamisesta. Monesti, jopa niin paljon, että kristillisen pääsiäisen alkuperäinen sanoma ikuisesta elämästä, on jäänyt sen alle. Englanniksi Pitkäperjantai on muuten nimeltään Good Friday, joka positiivisesti viittaa enemmän syntien sovittamiseen. Ruotsinvallan aikaan Suomessa oli luvallista isännille piiskata lapset samaan tapaan mitä Pilatus piiskasi Jeesuksen .Eikä tarvitse mennä kovin montaa vuotta taaksepäin, kun Suomessa ei saanut Pitkäperjantaina kyläillä, nauraa tai hymyillä. Pari vuosisataa taaksepäin tulenteko oli kielletty Pitkäperjantaina, ja tuolloin syötiin vain kylmiä ruokia. Pitkäperjantai on ollut suorastaan sadomasokistinen, kun piinaa, kärsimystä ja katumusta on haluttu kirjaimellisesti pitkittää.

Edistystä on paljon tapahtunut viimevuosina. Tänä vuonna on kuulemma Pitkänäperjantaina ollut Suomessa kaupatkin auki. Mikä on minun mielestäni hyvä juttu (ovathan kaupat joulunakin nykyään auki). Ehkä Suomessa pikkuhiljaa päästään pois masentavasta pääsiäisestä. Minulla on paljon kristittyjä ystäviä, jotka ovat hyvin tietoisia, siitä että lähes kaikki kristtyjen juhlat ovat pakanallista alkuperää. Usko on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus. Harmillisesti on paljon niitä, joille uskonto on vääntynyt vallanvälineeksi. Ehkä siksi aikoinani viehätyin pakanuudesta, koska siihen ei kuulu minkäänlaista käännytystyötä. Jopa järjestäytyneet pakanauskonnot (kuten wicca) kehottavat seuraajiaan tutkimaan muita uskontoja ja niiden filosofiaa.

Lankalauantain ja Pääsiäissunnuntain noituudet

Lankalauantai on pääsiäisen välipäivä ja siksi ollut otollinen aika noituuksille. Lankalauantaina on mm. ennustettu tulevaa satoa, mahdollista puolisoa tai rahantuloa. Menty kolmentien risteykseen ja kuunneltu enteitä. Jos taivaalla oli vielä täysikuu loitsuissa oli mahtavaa voimaa. Sunnuntaina paaston aika oli päättynyt, joten ihmiset saivat herkutella vapaasti.
Munat ovat olleet tärkeä ravinnonlähde eivätkä läheskään yhtä itsestään selvyys menneiden aikojen ihmiselle mitä nykyaikana. Munien löytyminen yritettiin varmistaa erilaisin taika ja ennustuskeinoin muunmuassa menemällä silmät ummessa aamutuimaan navettaan ja kopeloimalla pässin tai sonnin kiveksiä. Tästä vanhasta tavasta on lähtenyt liikkeelle yleiseurooppalainen leikki pääsiäismunien etsinnästä. Varisten uskottiin munivan pääsiäisenä. Variksen vesi oli vettä, jota haettiin purosta pääsiäisaamuna ennen variksen raakkumista, Joka pesi kasvonsa variksen vedellä pysyi reippaana koko vuoden. Ihminen olisi luonteeltaan koko vuoden saman kaltainen kuin ensimmäinen eläin, jonka hän pääsiäisaamuna näkisi.

Itse juhlin huomattavasti mieluummin kevätpäiväntasausta, kuin pääsiäistä. Pääsiäisessä pidän noituuksista ja taikauskoista, joita siihen liitetään. Täällä Briteissä kansan mentaliteetti on pääosin ateistinen (mitä se Suomessakin alkaa olla..varsinkin etelässä), joten pääsiäinen on lähinnä suklaamunien syöntiä. Wales on onnekseni yksi Britannian druidismin keskittymiä ja olen hyvässä seurassa juhlinut auringonpaluuta. Keväässä ihaninta on nähdä lehtien tulevan puihin ja värikkäiden kukkien nousevan maasta. Hyvää juhlaa sinulle, mitä tahansa juhlitkin! nauti elämästä..voihan elämän kevät!










keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Strombo


"Ihminen voi kaivertaa nimensä maahan, mutta jollei hän ole nöyrä, luonto ottaa kaiken takaisin".
- Rawiri (Valasratsastaja)

Vesiväri ja tussi akvarellipaperille

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Suomalainen mytologia: hevonen



Hiiest' on hevosen synty,
Vuoresta valion varsan,
Tuli-uksessa tuvassa,
Rautaharjassa pajassa,
Pää sen on kivestä pantu,
Kaviot on kalliosta,
Sääret rauasta rakettu,
Teräksestä selkä tehty.


Suomalaisessa mytologiassa ensimmäinen hevonen oli nimeltään Iku-Tihku. Hiidet tekivät Ihkun vuorenalaisessa pajassaan. Muinaissuomalainen maailmankuva koostui kolmesta tasosta; ylinen, alinen ja keskinen. Ylinen oli paikka, missä korkeimmat jumalat asuivat (Karhu, Ukko, Ilmatar), Alinen tunnetaan myös nimillä Tuonela ja Vainajala. Alisessa asuivat kipu, kuolema ja valitus. Peikot ja Hiidet olivat alisen väkeä ja vainajat. Keskisessä asuivat ihmiset, sekä luontoon kuuluvat haltijat ja jumaluudet (esimerkiksi Mielikki, Tapio, Ahti ja Vellamo).

Hevonen oli alisen eläin. Iku-Tihku oli valmistettu jäästä ja tulesta. Iku-Tihku oli shamanistinen matkaaja, joka pystyi kulkemaan kolmen maailman välillä. Keskiseen Iku pääsi kuitenkin vain talvisin, koska hän oli osittain tehty jäästä, hän sulaisi muina vuodenaikoina. Myyttien mukaan Iku-Tihku valmisti muut hevoset (tai hiidet valmistivat muut hevoset käyttäen Iku-Tihkua mallina). Hevosen alku oli rautainen, kuten yllä mainittu Kalevalan runo kertoo. 

Suomessa on myös oma hevosten jumalatar Tahvatar. Tahvatar on hevosten emuu. Tahvattaresta ei löydy paljon tietoa, mutta hänellä uskotaan olevan paljon yhtäläisyyksia kelttiläisen hevosten jumalatar Eponan kanssa. Tahvatar oli muodonmuuttaja jumalatar ja pystyi muuttamaan itsensä hevoseksi. 

Kun hevoset pääsivät keväisin laitumille ihmiset lausuivat loitsurukouksia Tahvattarelle, jotta tämä suojelisi hevosta. 

Ennen teollistumisen aikaa ihmisen ja hevosen suhde oli huomattavasti läheisempi, mitä nykyään. Hevosia tarvittiin maanviljelytöissä ja pidemmät matkat taitettiin ratsastaen.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Baden Baden


"Baden Baden"
Akryyli kankaalle
(c) Niina Niskanen

Työnimi oli tutkielma suomalaisesta melankoliasta


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Elävää Kuvaa: Lumikki ja seitsemän kääpiötä


Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä

Lumikki ja seitsemän kääpiötä on vuonna 1937 valmistunut Disneyn animaatioelokuva ja koko maalman ensimmäinen animoitu värillinen täyspitkä elokuva. Lumikin Suomen ensi-ilta oli Joulukuussa 1938.

Disneyn elokuvaklassikkojen listalla Lumikki ja seitsemän kääpiötä on numero 1.

Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä perustuu saksalaiseen kansansatuun. Tunnetuimman version sadusta kirjoittivat Grimmin veljekset ja se ilmestyi heidän satukokoelmassaan vuonna 1812. 

Wikipedian mukaan Lumikki on animoitu musikaalifantasiaelokuva. Aikamoinen nimihirviö, mutta kun tarkemmin ajattelen suurin osa Disneyn animaatioista menevät samaan kategoriaan. 

Walt Disney työskenteli teini-ikäisenä sanomalehtien jakajana. Kerran hänet kutsuttiin katsomaan mykkäelokuvaa Lumikista, jonka pääosassa oli näyttelijätär Marguerite Clark. Elokuvaelämys jäi ikuisiksi ajoiksi nuoren Waltin mieleen.

Kun Walt Disney aikoinaan ilmoitti alkavansa tekemään täyspitkää animaatioelokuvaa. Lumikkia ja seitsemää kääpiötä kutsuttiin Disneyn hullutukseksi. Harva uskoi, että katsojat jaksaisivat istua teatterissa yli tunnin ja katsoa animoitua elokuvaa. Lumikin hullutuksesta alkoi kuitenkin Disneyn imperiumin alku. Lumikki voitti 11 oscar palkintoa (joista 7 oli kääpiö oscareita) ja elokuva oli myös taloudellinen menestys.

Lumikki on 78 - vuotias elokuva ja pyörii välillä yhä elokuvateattereissa eri puolilla maalmaa.



Juoni

Elokuva alkaa satukirjasta luetulla prologilla. Lumikki on prinsessa, joka on isänsä kuoltua joutunut työskentelemään äitipuolensa kuningattaren linnassa kyökkipiikana. Elokuvan alussa Lumikki suorittaa askareitaan linnan pihalla laulaen ja kohtaa yllättäen komean prinssin. Kohtaaminen jää kuitenkin lyhyeksi.

 Kuningatar pelkää, että Lumikista kasvaa kauniimpi kuin hän ja, joka päivä hän kysyy taikapeililtään Ken on maassa kaunehin? Eräänä päivänä peili, kuitenkin ilmoittaa, että Lumikki on maassa kaunehin. Turhamainen kuningatar suivaantuu ja lähettää metsästäjän viemään Lumikin metsään ja tappamaan tämän. Hän myös vannottaa metsästäjää tuomaan Lumikin sydämen lippaassa todisteeksi.

Metsästäjä vie Lumikin metsään, mutta ei kuitenkaan pysty tappamaan tätä. Sen sijaan hän kertoo Lumikille kuningattaren aikeista ja kehottaa tätä pakenemaan. Metsästäjä vie kuningattarelle sian sydämen. Lumikki pakenee tunnekuohussa metsään ja viettää painajaismaisen yön.
Aamun tullessa hän on jo rauhoittunut ja metsän eläimet tulevat lohduttamaan häntä. Eläimet vievät Lumikin metsän sydämeen, jossa sijaitsee seitsemän kääpiön mökki. Lumikki luulee, että mökissa asuu seitsemän lasta. 



Pian kääpiöt palaavat kotiinsa kaivoksesta ja huomaavat mökkinsä olevan täysin siisti, ruokaa tulella ja  joku nukkuu heidän sängyssään. Lumikki ystävystyy kääpiöiden kanssa. Päivisin hän huolehtii kääpiöiden mökistä, kun  nämä ovat kaivoksella ja iltaisin he laulavat ja tanssivat yhdessä. Kääpiöt ovat nimeltään Vilkas, Viisas, Lystikäs, Ujo, Unelias, Nuhanenä ja Jörö.

Kuningatar saa tietää, ettei Lumikki olekkaan kuollut. Kuningatar on myös paha noita. Hänellä on linnansa kellarissa myrkynkeittäjän laboratorio. Kuningatar muuttaa itsensä taikajuoman avulla vanhaksi eukoksi. Hän valmistaa liemen nimeltä uinuva kuolema. Hän kastaa omenan liemeen, kun Lumikki puraisee sitä, hän vaipuu maagiseen uneen, josta hänet voi herättää vain tosirakkauden ensisuudelma. Kuningatar uskoo, että kääpiöt tulevat hautaamaan Lumikin elävänä. 

Kuningatar saapuu kääpiöiden mökille ja huiputtaa Lumikin puraisemaan myrkytettyä omenaa. Metsäneläimet kuitenkin tunnistavat eukon kuningattareksi ja juoksevat hakemaan kääpiöitä. Kääpiöt ja eläimet lähtevät ajamaan eukkoa takaa. Noita/kuningatar yrittää vierittää kivenjärkäleen jyrkänteeltä kääpiöitä kohti. Salama kuitenkin iskee jyrkänteeseen ja noita putoaa alas rotkoon ja järkäle putoaakin hänen päälleen. 

Kääpiöt surevat kaunista Lumikkiaan ja rakentavat hänelle lasisen kuolinarkun. Prinssi on kuullut kauniista menehtyneestä prinsessasta ja matkaa kääpiöiden mökille. Hän tunnistaa prinsessan Lumikiksi ja suutelee tätä. Kaikkien ihmetykseksi Lumikki herää maagisesta unestaan. Kääpiöt ja metsäneläimet riemuitsevat yhdessä, kun Lumikki matkaa prinssin kanssa linnaa kohti. 

ja he elivät onnellisina loppuun asti

Lumikki

Mielestäni Lumikin parhaimpia puolia ovat hänen empatian kykynsä, ystävällisyys ja se, että hän on hyvin lähestyttävä. Tämä näkyy varsinkin siinä, miten kaikki metsän eläimet lähestyvät Lumikkia. He aistivat Lumikin olevan hellä ja lempeä luonne. Lumikki on myös hyvin päättäväinen ja tietyllä tapaa myös peloton nuori nainen.

Yksi Lumikin ja seitsemän kääpiön vaikuttavimmista kohtauksista on kohtaus, jossa Lumikki pakenee metsään. Lapsena aina ajattelin Lumikin säikähtäneen puita ja puiden varjoja. Totuus on kuitenkin, se että Lumikki on tunnekuohun vallassa kuultuaan, että kuningatar tahtoo tappaa hänet. Lumikilla ei ole ketään muuta kuin äitipuoli, hänen vanhempansa ovat kuolleet. Eli onko tuo ihmekkään jos Lumikki on metsässä epätoivon vallassa. Hän kuitenkin myös peloton luonne, koska aamun tullen ja kääpiödien mökin löydettyään hän päättää piiloutua kuningattarelta.





Lumikki voittaa myös kääpiöiden ystävyyden ja kunnoituksen. Hän on myös hyvin jämäkkä ja käskee kääpiöiden peseytyä ennen ruokailua. Lumikki on myös hyvin iloinen luonteeltaan. Kotiaskareetkin sujuvat paremmin kun laulain työtäs teet.



Hahmosuunnittelu

Lumikin ulkonäköön on vaikuttanut vahvasti 30-luvun Hollywoodin naisnäyttelijät. Lumikin tunnetuimmat piirteet kertoo meille taikapeili huulet kuin ruus
unpunaa, hiukset tumma kuin Ebenpuu, iho valkea, kuin lumi. Lumikki on iältään 14-vuotias. 

Lumikki on elokuvan alussa pukeutunut vaatimattomasti ruskeanharmaisiin rääsyihin. Kun hän lähtee metsästäjän kanssa metsään hänellä on kuninkaallisempi asu yllään. Mekon yläosa on tummansininen. Puhvihihat ovat vaaleansiniset punaisilla raidoilla ja hameosa on keltainen. Hänellä on myös puna/musta viitta. Sinikeltainen asuyhdistelmä toimii hyvin kontrastina elokuvan vahvasti vihreän sävyiselle metsätaustalle. Kääpiöiden mökki on myös usein hämärästi valaistu ja Lumikin värikäs hahmo erottuu hyvin. 



Kääpiöt 

Yksi suurimmista vahvuuksista mitä Walt Disney lisäsi elokuvaansa ja mitä ei Grimmin sadussa ollut oli kääpiöiden yksittäiset luonteenpiirteet ja nimet. Kääpiöt tuovat elokuvaan huumoria. Lumikki ja Prinssi ovat romanssi ja kuningatar tuo dramatiikan ja kauhun elementit.

Kääpiöiden johtaja Viisas ei ole kovin viisas. Itseasiassa Viisas on aika hömelö. Eikä aina muista omaa nimeäänkään Hän on johtaja, koska hän on kääpiöistä vanhin ja hän on tehnyt itsestään johtajan. Vilkas on huumorintuoja. Hän ei osaa puhua ja kommunikoidessaan hän käyttää hassua kohellus elekieltä. Jörö on koominen hahmo. Jörö ei pidä, siitä että asiat muuttuvat, siksi hän on niin kovasti Lumikkia vastaan. Kohtaukset Lumikin kanssa myös näyttävät Lumikin humoristisen ja itseironisen puolen. Häntä lähinnä huvittaa Jörön jörö asenne. Jörökin ystävystyy Lumikin kanssa ja itkee pulleita kyyneleitä, kun Lumikkia luullaan kuolleeksi.



Prinssi Uljas

Lumikin ensimmäisissä käsikirjoituksissa Prinssillä oli itseasissa paljon suurempi rooli. Syystä tai toisesta prinssin osuutta pienennettiin ja pienennettiin. Henkilökohtaisesti en ole oikein koskaan välittänyt Lumikin prinssistä. Varmaan johtuen siitä, että hän jää elokuvassa aika vieraaksi. Prinssi Uljas on myös hieman koominen hahmo. Ensimmäinen kohtaus, jossa prinssi yhtyy Lumikin lauluun ja päätyy laulamaan tälle serenadia Lumikin hymyillessä tälle parvekkeelta on aika teatraalinen. Jos vertaan sitä vaikka Prinsessa Ruususeen ja kohtaukseen missä Aurora ja Phillip tapaavat metsässä ja laulavat yhdessä. Ruususessa serenadi tuntuu huomattavasti luonnollisemmalta.

 Prinssi Uljas ei ehkä ole minun makuuni, mutta on hänellä hyvä lauluääni. Prinssi vaikuttaa hieman koomiselta ja jäykältä hahmolta. Syy siihen on se, ettei Disneyn animaattoreilla ollut vielä tuolloin paljoa kokemusta mieshahmojen animoimisesta. Prinssi Uljaan tarkoitus onkin vain olla Lumikin unelmien kohde. Tuoda toivoa, siitä, että jonain päivänä Lumikki pääsee pois kaikesta kurjuudesta ja hallitsee valtakuntaansa prinssinsä kanssa.

Paha Kuningatar

Ensimmäisissä Lumikin konsepti-piirroksissa Paha Kuningatar oli suunniteltu hyvin koomiseksi ja piirrosmaiseksi hahmoksi. Tarinan muuttuessa Kuningatar muuttui enemmän samanlaiseksi miten hänet oli kuvattu Grimmin veljesten sadussa. Kuningattaren kasvot ovat kauniit, mutta kylmät. Hän ei hymyile ikinä toisin kuin Lumikki. Kun elokuvan pahis on hyvin kylmän oloinen eikä näytä tunteitaan. Pahuus tuntuu tihkuvan läpi, huomattavasti enemmän mitä esimerkiksi Ursula pienessä merenneidossa. Ursula on hieno pahis, hän on myös koominen hahmo, jota katsoja rakastaa. Lumikin Kuningatar on taasen täysin tunteeton ja itsekeskeinen, mikä tuo elokuvaan kauhun elementtejä



Pahalla kuningattarella on huppu. Näemme pelkästään hänen kasvonsa, ja ne ovatkin hänelle tärkein asia maailmassa. Kaikki muu hänen vartalossaan on peitetty paitsi kasvot ja kädet. Kuningattarella on yllään violetti mekko, draculamainen viitta ja kruunu päässään. Emme itseasiassa tiedä onko kuningatar oikeasti maassa kaunehin, tiedämme vain, että hänellä on kauniit kasvot. Emme tiedä hänen hiustensa väriä. Hänhän voi olla vaikka kalju!

Kuningatar on myös paha noita. Hänellä on oma taikajuoma huone tyrmissä (Severus Kalkaros assosiaatio!). Siellä hän sekoittelee myrkkyjä. Henkilökohtaisesti uskon, että Paha Kuningatar yrittää etsiä keinoa, jolla elää ikuisesti. Ensinnäkin hän yrittää tappaa Lumikin, joka on hänen ainoa perillisensä. Toiseksi hän tahtoo pysyä ikuisesti nuorena ja kauniina ja toivoo, että kaikki hänen alamaisensä kunnioittavat ja pelkäävät häntä. 

Suurin ero Lumikin ja kuningattaren välillä on se, miten Kuningatar elää jatkuvassa epävarmuudessa. Hän vakuuttelee itselleen yllemmyyttä, joka päivä kysymällä peililtä ken on maassa kaunehin? Lumikki ei taasen välitä ulkoisesta kauneudestaan. Hän välittää enemmän toisista. Lumikki tahtoo, että kaikilla on hyvä olla ja hänen sydämellisyytensä vastaa hänen ulkoista kauneuttaan. Lumikki säälii vanhaa naista, joka on kuningatar valeasussa ja näin puraisee omenaa. Lumikin suurin vahvuus on myös hänen suurin kiroutensa. Lumikki on luottavainen ja yrittää nähdä kaikissa hyvää. Tämä hieman naiivi asenne kostautuu, kun hän puraisee omenaa ja lankeaa ansaan.

Miten kuningattaresta tuli paha kuningatar? sitä ei Disneyn elokuva eikä Grimmin sadut kerro. Kuningatar luottaa pelkästään itseensä ja näkee pelkästään itsensä. Hän on humaltunut vallasta ja taikavoimistaan. Ehkä hän juuri siksi on niin pelottava hahmo, koska hänellä ei ole omaatuntoa tai empatian kykyä.

Lumikki on Kuningattaren vastakohta. Vaikeina aikoina on rohkeaa etsiä apua. Lumikki löytää avun metsäneläimiltä ja kääpiöiltä ja saa lopussa myös prinssin ja alkaa hallitsemaan valtakuntaansa. 



Päätelmä

Olen Lumikin ensimmäisen kerran katsonut videolta. Vuotta en kyllä muista. Todennäköisesti joskus 90-luvun alussa.

Siskoni laittoi vastikaan linkin vuoden 1982 Matti Raninin tekemään Lumikin dubbaukseen. Jaana Oravisto oli Lumikin puhe-ääni ja Johanna Nurmimaa lauluääni. En ole tätä Raninin Lumikkiä nähnyt ja harmittaa, kun sitä ei ole dvd:llä, mutta pidän kovasti tästä Nurmimaan Lumikin lauluäänestä.




Minä ja varmaan kaikki 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneet olemme sitten olosuhteiden pakosta nähneet Lehtosaaren version. Lehtosaaren versiossa Lumikin puheääni on Riikka Väyrynen ja laulut esittää Kukka-Maaria Ahonen.




Ei minulla ole hirveästi mitään myöskään tätä Kukka-Maaria Ahosen laulutyötä vastaan. Omaan korvaan Nurmimaan ääni vain kuulostaa kauniimmalta. Tässä Lehtosaaren dubissa Seela Sella tekee laatutyötä noidan äänenä.

En lapsena hirveästi välittänyt Lumikista. Koin hänet aika passiivisena prinsessana. Olen elokuvan useasti aikuisiällä katsonut ja alkanut arvostamaan, sitä huomattavasti enemmän. Siinä on psykologisesti kiinnostavia hahmoja, upeita taustoja, draaman, huumorin ja kauhun elementtejä. 

Lumikki toi ensimmäisenä ihmisten tietouteen animaation voiman taidemuotona ja aloitti Disneyllä kokopitkien animaatioelokuvien teon. Näin ollen se on lunastanut paikkansa animaation historiassa ja populaarikulttuurissa.