lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulu

Revontulet

Talvipäivän tasauksena kirjoitin Talvipäivästä ja keskitalven juhlasta. Niin näin Jouluaattona ajattelin kirjoittaa siitä, miten joulu saapui Suomeen. 

1600-luvulla kirkkoisät toivoivat, että pakanalliset suomalaiset lopettaisivat satokaudenjuhlan eli Kekrin juhlimisen. Luterilaisessa Ruotsissa pakanallinen Jul - eli keskitalvenjuhla oli vuosisatoja aiemmin muutettu kristityksi jouluksi. Näin Suomessakin alkoi Joulun-mainoistaminen. Jouluyötä 24-25. Joulukuuta pakanalliset suomalaiset pitivät taikayönä. Siihen liittyi magia, taikojen teko ja ennustaminen, Uskottiin myös, ulkotulien ja kynttilöiden sytyttäminen karkotti pois pahoja henkiä.

Ennen kuin Joulurauhan julistaminen 1600-luvulla siirtyi Suomen Turkuun, vuosi tuhansien ajan suomalaiset julistivat Kekri-rauhaa. Moni tapa, joka nykyään liitetään Jouluun on Kekristä lähtöisin. 

Olkipukkeja

Suomalaisen ja skandinaavisen joulun symbolit ovat ikivanhoja, kuten olkipukki.
Olki on materiaalina yhdistetty maahan ja aurinkoon, Pukki eli miespuolinen vuohi symbolina hedelmällisyyteen. Alunperin uskotaan olkipukkienkin liittyneen Suomessa nimenomaan Kekrin viettoon. 

Kekripukki oli hahmo, joka vieraili pakanallisina aikoina ihmisten kodeissa kekriviikolla. Kekrin vietto Suomessa oli siitä mielenkiintoista, että jokainen perhe juhli kekriä itsekseen ja eri aikaan. Yleensä Kekriä juhlittiin Marraskuun ensimmäisellä viikolla, kun viimeisetkin taloustyöt oli saatu tehtyä. Kekrin uskottiin aloittavan pimeä aika, joka jatkui aina Talvipäivän tasaukseen. Kekripukki kulki seurueen kerä. Pukkina toimi yleensä nuori mies, joka oli pukeutunut turkikseen ja vetänyt sarvet päähänsä. Kekri seurue oli rehvakka. He kiersivät talosta taloon lauluan ja pyytäen syötävää ja juotavaa. 

Kekriä on eri lähteistä riippuen myös pidetty jumaluutena. Varhaisessa suomalaisten jumaluuksien listassa itse Mikael Agricola piti Kekriä satokauden ja hedelmällisyyden jumalana.
Ympäri maailmaa löytyy sarvekkaita jumaluuksia, jotka liitetään hedelmällisyyteen ja villiin luontoon. Esimerkiksi kelttiläinen Cernunnos, Egyptiläisten Hathor sekä Kreikkalainen satyyrijumala Pan. Suomestakin on kalliomaalauksista löydetty sarvekas kahdella jalalla seisova mies. Ehkä kyseessä on Kekri itse. Ken tietää?

Kun Joulu hiljalleen syrjäytti pakanallisen talvijuhlan kristittyn juhlan tieltä. Kirkko sanomallaan demonisoi eläimelliset pukit pahoina. Sarvekkuus liitettiin itse saatanaan (uskoo ken tahtoo).

1800-luvulla, kun Kekripukki-perinne hiljalleen katosi tilalle tuli Nuuttipukki. Nuuttipukki vieraili Nuutin päivänä eli joskus 6- 13 Tammikuuta. Nuuttipukki oli eräänlainen jäänne vanhasta kunnon Kekripukista. Nuuttipukki oli Kekripukkiakin pelottavampi ja röyhkeämpi hahmo. Naamiontakana oleva pukki oli yleensä kännipäissään. Se kiroili ja kiusasi ihmisiä. Nuuttipukki puketui pitkälti samalla tavalla mitä Kekripukki ja tällä oli luuta mukanaan. 

Myöhemmin Nuuttipukin kutsumiseen liitettiin yhä enemmän ja enemmän kristittyjä piirteitä, kuten lähimmäisen auttaminen ja nälkäisten ruokkiminen. Perinteen kasvaessa suurin osa nuuttipukin esittäjistä olivatkin nuoria köyhiä opiskelijapoikia.  Nuuttipukkeja pyöri Suomessa vielä 1950-luvulla kunnes perinne hiljalleen katosi joulupukin tieltä.

Vanha kunnon joulupukki

Joulupukki saapui Suomeen 1800-luvulla ja se sekoittui Nuuttipukki perinteeseen. Joulupukki tunnettiin Suomessa myös nimellä Joulu-ukko. Joulu-ukko toi mukanaan lahjoja kilteille lapsille ja risuja tuhmille. Risut taisivat olla jäänne Nuuttipukista. 

1927 Markus-setä kertoi radion lastentunnilla, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa porojen ja tonttujen kanssa. Joulupukin hahmo on muotoutunut eri maissa samalla tapaa mitä suomalainen joulupukki on muotoutunut aina Kekripukista.

Yhtenä Joulupukin esikuvana pidetään Kreikkalaista Myrnan piispaa pyhä Nikolausta, joka asui nykyisen Turkin alueella 300-luvulla. Pyhä Nikolaus oli lasten, merimiesten ja matkalaisten suojeluspyhimys. Tämän myös kerrottiin jakaneen lahjoja köyhille.

Venäjällä ja slaavilaisissa maissa lahjat jakaa pakkasukko Ded Moroz. Pakkasukolla ei ole porovaljakkoa vaan Troika eli reki, jota vetää kolme hevosta. Ded Moroz saapuu uutena vuotena ja jakaa lahjat lapsenlapsensa lumitytön (tunnetaan myös nimellä lumikeiju) Snegvrotskan kanssa.

Italialaisten Loppiaisnoita La Befana

Italiassa lapset saavat lahjoja kahdesti. Ensimmäisenä lahjat jakaa loppiaisnoita La Befana. Nykyään jotkut perheet myös kutsuvat Joulupukin tuomaan lahjoja. Näin ollen osa italialaislapsista saavat lahjoja, sekä joulupäivänä, että Loppiaisena. 

Joulua vietetään ja lahjoja jaetaan eri päivinä eri maissa.
Suomessa lahjat perinteisesti jaetaan jouluaattona eli joulukuun 24s päivä. Lahjat jaetaan jouluaattona myös Eestissä, Ruotsissa, Tanskassa, Argentiinassa, Itävallassa, Bulgaariassa, Kolumbiassa, Islannissa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Fär-Saarilla, Unkarissa, Slovakiassa, Latviassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa, Tzekeissä, Uruguaissa sekä Sveitsissä.

Joissain maissa lahjat jaetaan Loppiaisena eli Tammikuun kuudes. Näitä maita ovat Espanja, Italia, sekä useat Etelä-Amerikan maat.

On myös maita, joissa lahjat jaetaan joulupäivänä eli 25s joulukuuta. Näitä maita ovat: Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Irlanti, Englanninkielinen Kanada, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti ja Australia.

Amerikkalainen Joulupukki tunnetaan nimellä Santa Claus eli lyhemmin Santa. Joulupukki perinne saapui Yhdysvaltoihin hollantilaisten siirtolaisten mukana. 1800-luvun lopulla amerikkalainen runoilija George Webster kirjoitti runon joulupukista ja näin vakiintui ajatus Pohjoisnavalla asuvasta joulupukista, joka lentää porojen vetämällä reellä ja jakaa lahjoja lapsille. 1900-luvun alussa Coca-Cola lanseerasi pukin mainoskamppanjaansa näin amerikkalaisesta joulupukista tuli pulleampi ja tämän väriksi valikoitui räikeän punainen. 

Disneyn 1930-luvun joulupukki hassunkurisista sinfonioista 


Lahjojen jakoon liittyy myös kiinnostavia historiallisia seikkoja.

Uskotaan, että lahjojen antaminen talvipäivän tasauksena tapana juontaa aina muinaiseen Roomaan ja roomalaisten Saturnalia juhlaan. Saturnaliaa vietettiin Saturnus jumalan kunniaksi. Siihen liittyi syömistä ja juomista, sekä pienten lahjojen antamista. 

Oliko porovaljakko alunperin taikahevonen?

Germaanisten heimojen keskuudessa lahjat jakoi tiedon jumala Odin. Germaanit kutsuivat aikaa Lokakuun lopusta aina Talvipäivän seisaukseen nimellä Wild hunt eli Odinin villi metsästys. Auringon ollessa poissa pohjoiselta pallonpuoliskolta Germaaniset heimot uskoivat, että pahat henget olivat vallassa ja näitä henkiä Odin jumala metsästi. 1200-luvun Edda runot kertovat tarinaa, että Odin lensi reessä, jota veti kahdeksan jalkainen hevonen, joka pystyi hyppäämään pitkiäkin matkoja silmänräpäyksessä. 

Orjanlaakerikuningas eli Holly king

Toinen legenda, joka on germaanis/kelttiläinen kertoo kahdesta luonnon jumalasta. Tammikuninkaasta ja Orjanlaakerikuninkaasta. Tammikuningas hallitsi kesää ja Orjanlaakerikuningas talvea. Jumaluudet olivat veljeksiä, jotka kohtasivat kaksi kertaa vuodessa. Kesäpäivän tasauksena, jolloin Orjanlaakerikuningas päihitti veljensä ja pimeys otti valtaa enemmän ja enemmän. Sekä Talvipäivän tasauksena, jolloin Tammikuningas otti ylivallan ja päivänvalo piteni. Erityisesti Orjanlaakerikuninkaan ulkonäkö on vahvasti vaikuttanut Joulupukin ulkonäköön. Myös kuvaukset Odinista valkopartaisena miehenä, joka lentää reessä taivaalla on vaikuttanut legendaan joulupukista.

Naapurimaassa Ruotsissa lahjat jakaa Joulutonttu eli Jultomtte. Norjassa ja Tanskassa lahjat jakaa myös Joulutonttu Julnisse. Jultomttea ja Julnissea voidaan pitää eräänlaisina "päätonttuina". Niillä on nimittäin pienempiä tonttuja töissä samaan tapaan mitä suomalaisella Joulupukilla. 

Krampukset ovat ehkä sukua kekripukille

Pohjoismaissa Joulupukki vierailee kotien sisällä tervehtimässä lapsia, kun taas englanninkielisissä maissa pukki jättää lahjat sukkiin ja kuusen alle lasten nukkuessa. Hollannissa Sinterklaasia tervehditään joulukulkuessa Joulukuun kuudes. Itävallassa, Kroatiassa, Tsekeissä, Sloveniassa, Unkarissa ja pohjois-Italiassa Joulupukin kanssa kulkee pelottava Krampus, joka todennäköisesti on samaa alkuperää mitä Suomalaisten kekripukki.

Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä lahjat tuo itse Jeesus-lapsi. 

Suosikki tonttuni Toljanteri

Tontut ovat pohjoismaissa liittyneet Jouluun ja talveen kautta aikojen ja ovat huomattavasti vanhempaa perua kuin mitkään Joulupukit. Skandinaaviassa tontut liitetään luontoon, mysteereihin, sekä kodin ja rakennusten suojelemiseen. Kun Kristinusko syrjäytti talvipäivän tasauksen juhlinnan erään teorian mukaan tontut eivät tahtoneet, että ihmiset unohtavat heidät ja siksi lähtivät korvatunturille pukin apureiksi. 

Suomessa ja muissa pohjois-maissa oli vielä viisikymmentä vuotta, sitten yleinen tapa jättää joulupuuroa pihalle tonttua varten. Tämä tapa oli hyvin vanhaa perua. Alunperin se oli kiitos tontulle eli kodinhaltijalle tämän arvokkaasta työstä. Joulusaunassa tontulle heitettiin möys viimeiset löylyt. 

Islannissa lapset jättävät saappaat ikkunalaudalle. Ennen vanhaan uskottiin, että Odin jätti saappaisiin pieniä lahjoja. Nykyään lahjat jättää Julnisse. Uskotaan myös, että englantilainen tapa jättää lahjoja joulusukkiin, jotka roikkuvat takanedessä juontuu tästä uskomuksesta. 

Suomalaiseen jouluun kuuluu monenlaisia tapoja ja perinteitä. Perheet luonnollisesti myös luovat omia perinteitään.

Lumiukko on pyörinyt Suomessa jouluisin aina 80-luvun lopusta lähtien

Samu Sirkan joulutervehdys kuuluu myös joulun tv-tarjontaan. Ruotsissa Samu Sirkan joulutervehdys on ihan must ja siellä se tunnetaan nimellä Kalle Ankka och hans vänner önskar God Jul!

Suomalaisiin jouluperinteisiin kuuluu monelle myös Joulusauna.

Osa vierailee myös hautausmaalla ja vie kynttilöitä haudoille. 

Joulunperinteet ovat näin ollen yksi iso sillisalaatti ja sekametelisoppa. Itselle ei ole niinkään väliä, vaikka ovat ristilliset ja pakanalliset perinteet sekaisin. Näin pohjoisessa, kun on pimeää melkein kaksneljäseiska on mukavaa, kun on hyvä syy poltella kynttilöitä ja syödä hyvin... ja katsoa paljon animaatioita. 

Hyvää Joulua kaikille blogini lukijoille <3


torstai 22. joulukuuta 2016

Talvipäiväntasaus


Pohjoisella pallonpuoliskolla Talvipäiväntasausta on juhlittu tänään ja eilen. Suomessa tänä vuonna Talvipäivän tasaus osui eiliselle klo.12.44.

Talvipäivän Tasausta on juhlittu Euroopassa kautta aikojen erilaisin menoin. Suomessakin, ennen kuin Joulu syrjäytti Talvipäivän Tasauksen ns. "valon juhlana".

Germaanisilla heimoilla auringonvalon palvonta oli yksi keskeisempiä teemoja Talvipäiväntasauksessa ja juhla tunnetaan nimellä Yule. Sanasta ovat myös peräisin ruotsin sana Jul, josta on johdettu myös suomen kielen sana joulu. 

Kelttiläisessä ja ango-saksisessa mytologiassa Kesän maailmaa hallitsi luonnonjumala Tammikuningas (Oak king) ja talvea Orjanlaakerikuningas (Holly King). Nämä kaksi veljestä kilpailivat aina keskenään. He tapasivat kaksi kertaa vuodessa. Litha-juhlassa kesäpäiväntasauksena ja Yule-juhlassa talvipäivän tasauksena. Litha-juhlassa Orjanlaakerikuningas päihitti veljensä ja pimeys jatkui aina pidempään ja pidempään. Yule-juhlassa taasen Tammikunigas voitti ja päivän valo palasi hitaasti, mutta varmasti.

Suomessa valoa on myös pidetty tärkeänä elementtinä Talvipäivän juhlassa. Suomessa Talvipäivän tasaus tunnetaan myös nimillä Keskitalven juhla, Talvijuhla, Talvipäivä  ja Talven seisaus. Astrologisesti Talvipäivän Tasaus, merkitsee aikaa, jolloin aurinko on kaimmassa mahdollisessa kulmassa maasta. Kun pohjoisella pallon puoliskolla on talvipäivän tasaus, eteläisellä juhlitaan kesäpäivän-juhlaa. 

Wiccojen mytologiassa Talvipäivän tasaus viittaa hedelmällisyysmyyttiin, jossa jumalatar (tai jumalattaren arkkityyppi) synnyttää sarvipäisen jumalan (vertauskuvallisesti). Wicca on uskontona aika uusi ja sen mytologia pohjautuu niin pakanallisiin hedelmällisyysmyytteihin, mutta osittain myös ristinuskoon.

Muinaisessa Roomassa Talvipäiväntasaus tunnettiin nimellä Saturnalia ja se oli juhla jumala Saturnuksen kunniaksi. Saturnaliaa juhlittiin hyvällä juomalla ja ruualla, sekä pienten lahjojen antamisella. Yleisesti uskotaankin, että juuri lahjojen anto jouluisin on alunperin peräisin Saturnalia juhlasta.

Suomessa Talvipäivän Tasaus ei koskaan ollut yhtä suosittu juhla, kuin satokauden päätös juhla Kekri, mutta Suomessakin on Talvipäivän Tasausta juhlittu.

Juhlan elementti on maa ja se viittaa, siihen miten talvella maa on routainen, monesti lumen peittämä ja luonto nukkuu.

Talvipäivän tasaukseen ja jouluun liittyy paljon värejä.

Punainen on jumalattaren, elämän ja veren väri.

Vihreä symboloi ikivihreitä puita, kuten kuusia ja orjanlaakereita.

Kulta on auringon ja tähtien väri. Liitetään myös eri jumaliin ja rikkauksiin.

Hopea on kuun väri ja, joskus myös lumen väri. Liitetään jumalattariin ja uinuvaan maahan.

Suomalaissa pakanallisessa ajanlaskussa Kekri, jota vietetiin Marraskuun alussa, aloitti ajanjakson, jolloin henget vaelsivat vapaasti maan päällä. Talvipäivän tasausta pidettiin tämän ajanjakson huipentumana ja tuollon, kun aurinko saattoi ilmestyä taivaalle vain minuuteiksi, ihmiset uskoivat henkien olevan vallalla.

Tämän takia Talvipäivän Tasauksen aikaan ihmiset harvoin uskalsivat poistua kotoaan. Monesti perheen vanhukset kertoivat tarinoita lapsille tontuista ja haltijoista. Tontuille ja haltijoille jätettiin myös ruokaa ulos uhripuulle. Talvipäivän Tasauksena myös syötiin hyvin ja sanonta, joka päti myös Kekriin "läpi yön saa syödä" päti myös Talvipäivän Tasaukseen. 

Ihmiset sytyttivät pihalle soihtuja ja ulkotulia pitääkseen pahat henget loitolla. Yhä Suomessa paljon poltetaan jätkänkynttilöitä ulkosalla, mutta merkitys on täysin erilainen.

Talvipäivän Tasauksena ihmiset myös ennustivat mielellään. Seuraavan vuoden tapahtumia, ihmissuhteita ja satokautta. Talvipäivään kuuluivat myös erilaiset leikit ja pelit perheen  kesken.

Suomessa Joulukuu tunnettiin nimellä Talvikuu aina 1600-luvulle asti, jolloin kirkon painostuksen takia Joulu otettiin virallisten juhlien joukkoon.

Talvipäivän Tasauksena ihmiset möys uhrasivat susille, mikä on Suomessa aika harvinaista pitkällisen susivihan takia (mikä on pitkälti kristillisen propagannna tulosta). Susille uhrattiin monesti sika tai lammas. Näin haluttiin myös lepytellä susia, jotta nämä eivät tulevan vuoden aikana veisi eläimiä.

Talvipäivän Tasaus ja sudet liitetään myös jumalatar Loviattareen, Hänet tunnetaan myös nimillä Louhi, Louhetar ja Louhitar. Louhi on myös susien emuu suomalaisessa mytologiassa. Kalevalassa Louhi on hyvin demonisoitu jumalatar. Hän oli alunperin mytologiassa yksi kuun jumalattarista. Loviatar on myös taikuuden, tasapainon, mysteerien ja shamanismin jumalatar. Louhin alkuperäinen nimi Loviatar viittaa shamanistiseen termiin "Langeta loveen".

Harmillisesti Euroopassa ainakin jumalattaret, jotka on kristillisenä aikana mielletty "pimeyden jumalattariksi" olivat alunperin nimenomaan tasapainon ja taikuuden jumalattaria. Esimerkiksi Baba Yaga slaavilaisissa maissa, Hekate Kreikassa, Ragana Balttian maissa ja Morrigan, sekä Morgan Le Fay kelttiläisessa mytologiassa.

Jos tunnet viehätystä magian jumalattariin Talvipäivän Tasaus on hyvää aikaa työskennellä näiden jumalattarien kanssa tai tutkia kyseisiä jumalattaria ja mytologiaa ja kansanperinnettä, joka heihin liittyy.

Talvipäivän tasaukseen liittyy vahvasti ajatus lepäävästä luonnosta. Tämä sopii hyvin myös ihmisiin, eläimiin ja kaikkeen elävään. Jos joulustressi on tuntunut liian kovalta, ehkä tämä on hyvää aikaa omaan rentoutumiseen ja hiljentymiseen. Kuten luonto. 









maanantai 12. joulukuuta 2016

Elävää Kuvaa: Aku Ankan Joulumanteli

Kohta on Disneyn jouluboksi katsottu läpi. Tänään oli vuorossa Celebrate Christmas with Mickey, Donald & Friends. Suomeksi tämä kokoelma tunnetaan nimellä Aku Ankan Joulumanteli. Nyt tuli tämäkin enkuksi katsottua.
En ole tätä kokoelmaa tainnut aiemmin nähdä. Animaatiot kyllä eri yhteyksissä.

Ensimmäinen lyhäri on Santa's workshop eli Joulupukin paja. Se löytyy myös Mikki Hiiren Jouluaatto-kokoelmasta, jonka katsominen kuuluu perheeni Disney-fanien jouluperinteisiin. Ihan parasta tässä on kun leikkilentokone lentää leppoisan joulupukin suuhun. Kohtaus saa aina nauramaan. Pukki punastuttaa, kun nukka ei osaa sanoa Pappa vaan pelkästään Mamma. 

Seuraava lyhäri on myös Hassunkurinen Sinfonia eli The Night Before Christmas. Pukki vie kasan lahjoja orpokotiin (joko kyseessä on orpokoti tai perhe, jolla on älyttömän monet kolmoset). Lahjat heräävät eloon ja koristelevat kokotalon ja leikkivät keskenään. Muksut heräävät ja pikku-Juniori saa koiran pennun itselleen. Tämä on 30-luvulla tehty animaatio, mutta nyt kun katsoin, mietin että tuskin menisi nykysensuurista läpi, kun Juniorin naama menee noesta mustaksi ja koiranpentu nuolee sen esille. Animaatio historiaa tämäkin. Näistä kahdesta animaatiosta Joulupukin paja on oma suosikkini yksityiskohtien ja huumorin takia, mutta on tässäkin oma tunnelmansa. Luin, että nämä orpokodin lahjat ovat samat lahjat, joita tontut tekivät Santa's Workshopissa ja niinpä, nukke, joka menee laatikkoonsa sisälle ja sanoo mamma on sama nukke, jota pukki yritti opettaa puhumaan. 

Kolmas lyhäri on nimeltään On Ice Jälleen kerran Aku yrittää hallita luistelun jalon taidon. Tällä kertaa Pluton avustuksella. Soppahan siitä syntyy. Tämä oli ehkä itselle hieman liian nopeatempoinen. Kyllästyn aika äkkiä, kun samaa vitsiä toistetaan. 

Neljäs lyhäri on Cookie Carneval eli Keksi Karnevaali.Tämänkin olen joskus vuosia, sitten viimeksi nähnyt. Myöskin yksi 30-luvun Hassunkurisia Sinfonioita. Keksipoika auttaa karkkityttöä voittamaan Keksimaan missikisat. Tästäkin löytyy hauskoja vitsejä. Hyytelötanssijanainen ja donitsit, jotka dippaavat itseään kahvissa. Minulle tutumpi on animaatiosta tehty sarjakuva, josta olen aina pitänyt. Hahmotkin ovat, siinä sympaattisemman oloisia.

Viides animaatio oli Pluto's Christmas Tree eli Pluton Joulukuusi. Plutolla on joulukuusi aina Samu Sirkan joulutervehdyksessä niin tämä pätkä on itselle hyvinkin tuttu. Aina ihanaa seurata Tikun ja Takun hyppimistä joulukuusessa. Siitä tulee aina niin lämmin ja jouluinen olo.

Kokoelman viides animaatio on Donald's Snow Fight eli Lumisota. Tämä animaatiopätkä on ilmeisesti vuodelta 1942. Aika suoraviivainen. Aku lumisodassa vastaan veljenpojat. Parhaiten itselle mieeen jäi Akun Napolean-hattu. 

Viimeinen on Ferdinand the Bull eli Ferdinand härkä. Olen lapsena katsonut tämän lyhärin. Hassua, muistan pitäneeni tästä, mutta en muista yhtään mitä tapahtui. Ferdinand on erilainen kuin muut nuoret härät, jotka voin puskivat toisiaan. Ferdinand istuu korkkipuun alla haisteemassa kukkia. Vuodet kuluvat ja Ferdinandista kasvaa suuren suuri. Eräänä päivänä härkätaistelijat bongaavat Ferdinandin juuri kun tätä pistää ampianinen. Mutta eihän Ferdinandin kanssa taistelusta tule mitään, kun härkä tahtoo vain haistella kukkia ja haaveilla. Olikohan tämä jonkinlaista härkätaistelu propagandaa, kun muut härät ihan vaatimalla tahtovat härkätaisteluihin mukaan (ei kovin realistista). Ferdinand on kuitenkin onnellisessa asemassa, kun hän saa vaan istua siellä korkkipuun alla. Tavallaan pidän tästä pasifistisesta sanomasta. 

Santa's workshopin tonttuja lainaten "Aika veli velikultia ollaan me. Eikä työtaakka lainkaan meitä häiritse. Paras panna vauhtia, sillä huomenna joulu on"

Munkin on paras panna vauhtia näiden jouluanimaatioden arvosteluille, sillä yliyli huomenna Suomen lento on. Hehee.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Potter-kuuset


Työn alla on Harry Potter miniatyyrikuuset. Keltainen on tietysti Puuskupuh.



Vihreä-kultaisesta tulee Rohkelikko-kuusi. Koristeet luonnollisesti tulevat olemaan punaisen ja kulan sävyisiä.





Violetit oksat valmiina Luihuiskuuseen :)




sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Elävää Kuvaa: Mickey's Magical Christmas

Eilen tuli katsottua Mickey's Magical Christmas. Eli Mikin maaginen joulu. Tämäkin saattaa löytyä suomeksi käännettynä. Mikin maaginen joulu, sijoittuu Mikin klubiin eli House of Mouseen. House of Mousea tuli nuorempana katsottua paljonkin, kun meillä aikoinaan näkyi Disney Channel <3 joulujaksoja en kuitenkaan muista nähneeni.

Disney hahmot viettävät joulujuhlaa House of Mousesessa. Ulkona on satanut niin paljon lunta, että se on tukkinut kaikki uloskulkureitit. Akulla on joulumieli tiessään niin Mikki tekee parhaansa tätä piristääkseen.

Ensimmäisessä animaatiojaksossa Tupu, Hupu ja Lupu rakentavat jäällä lumiukkoa, kun Aku tahtoo luistella. Soppahan, siitä syntyy. Akun yritykset pysyä luistimilla pystyssä kyllä huvittivat. Lopulta hänellä oli tyynyt kiinnitettynä vaatteisiin. Tämä jäi mieleen hyvin nopeatempoisena vitsirykelmänä.

Sitten oli kuusenkoristelu jakso Mikin, Pluton ja Tikun ja Takun seurassa. Tämän olenkin useammin nähnyt, kun se monesti tulee Samu Sirkan joulutervehdyksessä. Pluto kiihtyy huomatessaan joulukuusen mukana tulleet salamatkustajat. Jotenkin tuo kohtaus, jossa Tiku ja Taku kiipeilevät joulukuusen sisällä on jäänyt visuaalisuutensa takia mieleen. Todella kaunis vaikkei siinä varsinaisesti tapahdu mitään.

 
 Seuraavassa jaksossa Minni on Pähkinänsärkijän Maria, joka saa sedältään (tässä tapauksessa Taavi-Ankalta) Mikki Hiirimäisen - pähkinänsärkijän. Hauskasti Akusta oli tehty Hiirikuningas. Mukavaa, kun Taavin hahmo on tuotu takaisin House of Mouseen. Hyvittavasti hän tappeli kertojan kanssa. Kertojasta en tykännyt, koska kertoja oli John Cleese ja olen Brexitin myötä alkanut boikotoimaan häntä, koska Cleese on osoittautunut mega-luokan rasistiksi. Sori John...tästä lähtien kelaan kaikki päättömän Nickin kohdat Harry Potter ja viisasten kivessä. 

Viimeinen jakso olikin rakas vanha tuttu Roope-versio saiturin joulusta (Mickey's Christmas Carol). Kyseisen animaation katsominen kuuluu joulu-perinteisiini niin nyt tämä vain pyöri taustalla, kun siivoilin. Matti Ranin on suomalaisessa versiossa Roopen ääni, mutta täytyy myöntää, että tykkäsin myös tästä  Alan Youngin Roopesta, joka puhui englantia skottilaisella aksentilla. Juoni perustuu Charles Dickensin saiturin jouluun. Rikas Scrooge tapaa yöllä kolme joulunhenkeä, jotka muistuttavat häntä siitä, mikä on tärkeintä, eikä se ole raha. Vaikka olen tämänkin animaation katsonut vaikka kuinka monta kertaa, Pikku-Tim aina sulattaa sydämen.

Parasta tässä Mikin taikajoulussa itselle ovat kaikki House of Mouseen sijoittuvat kohtaukset. Akukin lopulta lämpenee joululle eikä se ole enää humpuukia. Bongasin ainakin Kaunottaren ja Hirviön, Ursulan, Jafarin, Maija Poppasen pingviinit, Hullun Hatuntekijän, Lohikäärme Elliotin ja Arielin ja Erikin vieraiden joukosta. Huomasin, muuten että Iineksellä oli punainen rusetti tonttu-hatussa. Hauska miten House of Mousessa on aina paljon piilovitsejä ja vieraita Disney-animaatioista. Mikki kyseli, mitä hahmot haluavat jouluksi Kuzko vastasi "I wish I wasn't dumb old lama anymore". Pinokkio "No strings to hold me back" ei naruja hän tarvitse. Kaikkein paras oli kuitenkin Jörö, joka halusi kerrossängyt! Sitten Mikki kysyi mistä hahmot ovat kiitollisia. Mushu vastasi "I'm thankful for Mulan for making me a big movie star!". Vaatimattomuus on hyve vai mitä? ;)
 

lauantai 3. joulukuuta 2016

Elävää Kuvaa: Mickey's Once Upon a Christmas



Hommasin viime syksynä itselleni ison Disney joulu-dvd boxin ja nyt joulukuussa ajattelin katsoa ne kaikki läpi.

Ensimmäinen on joululyhärikokoelma nimeltä Mickey's once upon a Christmas. Mikähän tämä on suomeksi? Mikin tarinat: kerran joulun aikaan Tämä saattaa löytyä myös suomeksi käännettynä. Jos joku tietää vinkatkaa. Itseltä löytyy vain Mikki Hiiren jouluaatto -elokuva suomeksi.

Tämä elokuva on ilmestynyt vuonna 1999. Näitä Disneyn joulukokoelmia ei ole tehty teatteriesitykseen niin tämäkin on suoraan tehty videolle ja myöhemmin dvd:lle ja varmaan myös Blue raylle. Mielenkiintoinen fakta, jonka löysin on, että tämä elokuva on äänestetty Unkarilaisessa Kecskemétin animaatiofestivaaleilla vuoden 1999 viidenneksi parhaaksi animaatioksi.

Täytyy sanoa, että tämä animaatio yllätti minut positiivisesti. Odotin ehkä samoja tuttuja lyhäreitä, joita olen nähnyt Samu Sirkan joulutervehdyksessä. Eikä minulla ollut sen suurempia ennakko-odotuksia.

Tässä elokuvassa on kolme animaatio-jaksoa. Ensimmäinen jakso keskittyy Tupun, Hupun ja Lupun ympärille. Tykkään kovasti näistä "moderniin" ankkalinnaan sijoittuvista animaatioista. Tässä hieman jo lähestyttiin 2000-luvun Nokka Pokka -meininkiä, mutta meno ei kuitenkaan ollut yhtä rajua. Tupu, Hupu ja Lupu valmistautuvat Aku-sedän kanssa joulun viettoon. Aku raatanut raskaasti saadakseen kaiken kuntoon. Pojille on hommattu uudet kelkat, Roope-seta ja Iines tulevat juhlimaan, sekä kolmas vieras. En ole ihan varma onko kyseessä Klaara Kot Kot? Jokatapauksessa. Pojat pyytävät toivomustähdeltä, että olisi joulu ainainen. Näin tapahtuukin. Alussa se on pojista mahtavaa, mutta pian siihen kyllästyy. Parasta tässä jaksossa oli Akun kiintymyt poikiin ja poikien kiintymyt Akuun. Molemmat tekevät virheitä, mutta pitävät aina yhtä.

Seuraava jakso olikin sitten ihan hopon poppoota. Maxi ja Hessu valmistuvat jouluun. Maxi on alkanut epäilemään joulupukin olemassaoloa. Naapurin Musta Pekka ei edesauta asiaa vaan istuttaa epäilyksen siemenen nuoren Maxin päähän. Hessu yllättää auttamalla köyhään naapurin perhettä jouluvalmisteluissa. Maxin epäilys tartttuu Hessuun ja pian Maxi huomaa, että isän joulumieli katoaa kokonaan ellei pukkia löydy. Asialle on tehtävä jotain.

Viimeinen jakso kertoi maailman kuuluisimmasta hiiri pariskunnasta Mikistä ja Minnistä. Mikki työskentelee joulukuusi-farmilla ostaakseen Minnille joululahjan ja Minni lahjanpakkaajana ostaakseen Mikille joululahjan. Kummallekin käy köpelösti joulubonusten kanssa. (Voi Minni parkaa millaisessa yrityksessä hän on töissä, jos hänelle annetaan Hedelmäkakku joulubonukseksi?). Lopulta kuitenkin tärkeintä joulussa on yhdessä olo eikä materia.

Itselle on pistänyt näissä Mikki ja Hessu lyhereissä silmään se, miten Musta Pekka on aina näissä Hopon Poppoo jaksoissa välillä, jopa hyväntahtoinen. Monesti hän pilkkaa Hessua ja samalla tekee itsensä naurunalaiseksi. Sitten näissä Mikki-animaatioissa Pekka taas on kamalan ilkeä. Mitä Mikki-animaatioita olen katsonut asetelma on ollut sama aina musta-valkoisista 30-luvun lyhäreistä lähtien. Animaatio-psykologiaan? ehkäpä.

Tässä elokuvassa oli todella kaunis ja tunnelmaltaa jouluinen alku ja loppu tietysti, kun koko Ankkalinnan jengi on koolla yhdessä. Kertojan ääni kuulosti korvaani kauhean tutulta ja onkos tuo ihmekkään. Se oli Frasier eli Kelsey Grammer.

Oikein hyvää jouluviihdettä Disney faneille <3

Elävää Kuvaa: Painajainen Ennen Joulua



Halloweenin aikaan katsoimme Disney yhdistyksessä yhden kaikkien aikojen lempianimaatioista. Tim Burtonin Painajainen Ennen Joulua.
Painajainen Ennen Joulua perustuu Burtonin konseptitaiteeseen. Burton oli myös elokuvan käsikirjoittaja ja yksi tuottajista. Elokuvan on ohjannut Henry Selick.


Painajainen Ennen Joulua sai alkunsa vuonna 1982, kun Burton työskenteli Disney animaattorina ja kirjoitti runon, josta elokuvan idea lähti liikkeelle. 90-luvulla projekti pääsi kunnolla alkuun. Elokuvan ensimmäinen vuoden 1993 versio ei päässyt Walt Disney Pictures merkin alle. Tuottajat pitivät, sitä liian synkkänä lapsille. Niinpä elokuva siirrettiin Disneyn haarayhtiö Touchstone picturesin tuotantoon. Vuoden 1993 jälkeiset julkaistu Walt Disney Picturesin alaisuudessa. Elokuva ei pelottanut lapsia sittenkään (ainakaan liikaa). 

Painajainen Ennen Joulua -elokuva sijoittuu maagiseen paikkaan nimeltä Halloweentown eli Halloween - kaupunki. Nimensä mukaisesti Halloweentownissa on aina Halloween. Joka Halloween on jättimäinen juhla. Elokuvan päähenkilö on luuranko nimeltä Jack Skellington. Jack on kauhujen mestari ja tunnetaan myös lisänimellä "Kurpitsakuningas". Eräs Halloween hän ei kisassa voitakkaan parhaimman Halloween esityksen palkintoa ja ajautuu hmmm....taiteelliseen kriisiin? Jack kulkee koiransa Zeron kanssa metsässä ja saapuu ihmeelliselle aukiolle. Siellä on puita, joissa on kaikissa eri juhlapyhän symboli. Joulukuusi ovi houkuttaa eniten. Jack avaa sen ja joutuu Christmaslandiin eli Joulumaailmaan.

Joulumaailman värit, tuoksut ja iloinen tunnelma saavat Jackin pyörälle päästään ja hän päättää tuoda Joulun Halloweentowniin. Halloweentownissa pormestari on jo kerennyt pelätä, että Jack on kuollut (enää 345 päivää seuraavaan Halloweeniin). Jack alkaa tekemään erilaisia kokeita tutkiakseen mikä se joulu oikein on. Jackillä on salainen ihana. Räsynukke Sally, joka ei enää viihdy luojansa dr. Finkelsteinin luona.


Jack saa Halloweentownin ihmiset innostumaan joulusta ja pian jouluvalmistelut ovat täydessä käynnissä. Hän kutsuu pahamaineisen lapsikolmikon Lockin, Shockin ja Barrelin tuomaan joulupukin joulumaailmasta. Jack on päättänyt antaa pukille loman ja toimia itse pukin sijaisena myös Joulumaailmassa. Sally alkaa näkemään pahoja enteitä Jackin joulusta.

Lock, Shock ja Barrel eivät tottele Jackia vaan Halloweentownin liepeille karkoitettua Oogie Boogieta. Jack lähtee reellään viemään lahjoja Joulumaahan. Lahjat vaan ovat Halloweentownilaisten tekemiä ja tahtovat hyökkäillä saajien kimppuun. Lopulta armeija puuttuu asiaan ja Jack ammutaan taivaalta hautausmaalle enkelipatsaan syliin. Hienossa monologissa Jack tajuaa olleensa typerä ja itserakas ja myös sen kuka hän todella on eli KURPITSAKUNINGAS. Jack lähtee takaisin Halloweentowniin pelastamaan pukkia. Sallylla on ollut samat suunnitelmat ja yhdessä he saavat pukin pelastettua. Pukki lähtee takaisin Joulumaahan jättäen lahjan Halloweentownin asukkaille.  Ensimmäisen lumisateen. Jack seuraa Sallyä mäen huipulle ja he paljastavat tunteensa toisilleen. Elokuva päättyy suudelmaan täysikuun alla.

En muista milloin olen ensimmäisen kerran katsonut Painajainen Ennen Joulu. Lapsena ja varsinkin Ala-Aste iässä katsoimme koulussa paljon Tim Burtonin elokuvia. En tykännyt silloisesta luokanopettajastani muuten yhtään, mutta hänellä oli hyvä leffamaku.

Painajainen Ennen Joulua on Stop-Motion Nukke-animaatio. Muistaakseni pelkästään Jackin hahmolle tuotantotiimi valmisti satoja eri päitä eri ilmeitä ja eleitä varten. Jackin hahmo on hyvin timburtonmainen raajat ovat pitkät ja hämähäkkimäiset. Myös Jackin liikkeet ovat hämähäkkimäiset. Vaikka Jack on luuranko ja silmät ovat ontot mustat aukot hahmon ilmeet ja eleet saavat hänet vaikuttamaan hyvin vilpittömältä. Vaikka Jack onkin kepposten ja kurpitsoje kuningas hän ei ole paha hahmo.


Pidän todella paljon elokuvan valaistuksesta. Halloweentown eritoten kylpee kelmeässä valossa. Suurin osa elokuvasta sijoittuu yöaikaan. Halloweentownin aamuja näkyy muutamassa kohdassa. Siellä on aina (ihana) kelmeä hieman kirpeä lokakuu. Ehkä se siksi on niin täydellinen elokuva katsottavaksi juuri syksyllä. 

Kaikki kohdat, jotka kuvaavat joulukaupunkia ovat taas ihan päinvastaiset. Joka paikassa on värikkäitä, lämpimiä valoja sinistä lunta vasten. Hahmoilla on värikkäät vaatteet. Joulumaassa Joulupukki on ainoa aikuinen, joka näkyy (tenavat-kompleksi!) kokonaisena. Muista aikuisista näkyy vain alaruumis. Tämä tietysti viittaa Joulumaan magiaan ja siihen, miten se perustuu lapsen uskoon ihmeisiin <3 

Halloweentownin hahmot ovat tarina erikseen. Olen aina tykännyt kaksikasvoisesta pormestarista, jolla on hymyilevät kasvot ja surulliset/epäuskoiset kasvot. Pelottava tohtori Finkelstein, joka pystyy avaamaan aivonsa ja raapimaan niitä, kun vastaan tulee tieteellinen ongelma. Sieltä löytyy myös piruja, klovni ja kirvesmurhaaja, muumioita, zombilapsi pakkopaidassa, ihmissusi flanellipaidassa,  noitia, vamppyyreita, joilla on aurinkovarjot ja syvyyksien hirviö.

Elokuva on täynnä visuaalisia vitsejä ja ovelia ideoita. Yksi lempikohtauksistani on Jackin yritys ymmärtää joulua ja "tieteelliset kokeet". Orjanlaakerin tutkiminen (murskaus) stetoskoopilla. Matemaattinen analyysi joulun aineksista liitutaululla. Jackin yritys tehdä paperilumihiutaleita ja niistä tuleekin paperihämähäkkejä. Sähkötuoli, jossa on jouluvalot ja niin edelleen. 

Räsynukkena Sally pystyy pudottamaan itsensä alas ikkunasta ja aina kokoamaan itsesnä uudelleen. Hyvin arvokas taito. Yksi lempilauluistani elokuvassa on Sally's song, jossa hän pohtii tunteitaan Jackia kohtaan.

Muita upeita lauluja elokuvassa ovat:
Something's up with Jack

Kidnap the Sandy Claws

Sekä Halloween musiikkiklassikoksi muodostunut "This is Halloween"
en tiedä kummasta pidän enemmän alkuperäisestä vai Marilyn Mansonin versiosta. 

Oogie Boogien hahmo on itselle jäänyt hieman mysteeriksi.. Miksi hänet on ajettu asumaan kaupungin laidalle? Jackillä ei Oogiesta mitään hyvää sanottavaa ollut. Oogie Boogie on myös hyvin timburtonmainen hahmo. Oogien Peliluolassa luikertelee myös käärmeitä, jotka muistuttavat Beetlejuicea Burtonin Beetlejuice elokuvasta. Oogie Boogien loppu, jossa hän muuttui ötököiksi oli kyllä kieltämättä aika äklö.

Ilkeitten kolmosten kävelevä kylpyamme on hyvin vaikuttava. Elokuvan yksityiskohdat hyvin tarkkaan harkittuja. Jätesäkkikin on kuvioitu pikkiriikkisillä oransseilla kurpitsoilla. Hämähäkki on ovikello, joka kiljuu naisen äänellä ja naukuva kissa on kaupungin hälytysääni.

Kaikki nämä visuaaliset yksityiskohdat ja hahmojen äärimmäinen inhimillisyys tekevät elokuvasta hyvin nautinnollisen. Välillä Jack puhuu itsestään kolmannessa persoonassa. Jack on hieman Hamlettimainen ja teatraalinen hahmo. Hän puhelee ja laulaa itsekseen ja pitää pitkiäkin monologeja. Jackistä ei voi olla pitämättä. 

Elokuvan loppu on myös yksi romanttisimmista animaatiolopuista mitä kuvitella saattaa.

torstai 3. marraskuuta 2016

Elävää Kuvaa: Miekka Kivessä


Tässä on nyt tullut katsottua useampikin Disney klassikko viimeaikoina. Miekka Kivessä on Disneyn klassikko numero. 18. Se ilmestyi vuonna 1963 ja elokuva perustuu T.H.White samannimiseen kirjaan, joka nimensä mukaisesti kertoo Kuningas Artturista. Elokuva sijoittuu 500-luvun Englantiin.

Arttu on köyhä orpopoika, joka haaveilee aseenkantajan urasta. Hän asuu  Sir Ectorin ja tämän sietämättömän pojan Kayn linnassa ja toimii siellä palvelijana. Eräänä päivänä Arttu tupsahtaa velho Merlinin katon läpi, mutta selvänäkijä velho Merlin on jo osannut odottaa häntä. Merlin aloittaa Artun koulutuksen, koska hän on ennalta nähnyt, että Arttu on Englannin tuleva kuningas ja edesmenneen kuningas Uther Pendragonin poika.

Merlinin oppitunnit ovat lähinnä muodonmuutoksia. Arttu ja Merlin ovat välillä lintuja, kaloja ja välillä oravia. Jokaisesta muodonmuutoksesta Arttu oppii jotakin. Myös seuraamalla Merlinin ja hurjan ilkeän Matami Mimmin kaksintaistelua.

Englanti on maana kaaoksen vallassa (näin Briteissä elävänä sanon, että on se sitä nytkin). Edesmennyt kuningas Uther iski miekkansa kiveen ja se, joka nostaisi miekan kivestä on Englannin oikeutettu hallitsija. 
Lopulta tulee ilmoitus, että tuleva hallitsija valitaankin turnajaisilla, joten Sir Ector ja Kay lähtevät Lontooseen ja ottavat Artun aseenkantajaksi. Merlin suivaantuu tästä ja häipyy Bermudalle.

Lontoossa, kuitenkin tapahtuu ihme ja Arttu vetää miekan kivestä ja hänestä kruunataan Englannin kuningas.



Olen tämänkin elokuvan monesti lapsena nähnyt, mutta niin sai tämäkin animaatio uusia ulottuvuuksia, kun näin aikuisena katsoo. Varmaan kaikki blogiani seuraavat tietävät, että tykkään kovasti myyteistä ja historiasta, niin myös eri kuningas Artturiin ja Merliniin liittyvät legendat ovat itselle tuttuja. 

Kun muutin Walesiin, oli todella jännä huomata, miten lähes kaikki Kuningas Artturiin ja Merliniin liittyvät myytit ovat ilmeisesti lähteneet Walesista. Walesin lipussa on punainen lohikäärme, jonka symboliikka on, jopa 1500-2000 vuoden takaa. Tarinoihin, jotka kertovat velho Myrddinistä (Merlin kymrin eli walesin kielellä) ja Kuningas Vortigernista, jonka huhutaan olleen esikuva Kuningas Artturin hahmolle.

Niin tai näin Miekkä Kivessä on oiva lisä Kuningas Artturin ja velho Merlinin legendaan. Hauskimmat pointsit elokuvassa annan ovelalle dialogille. Varsinkin Merlinin ja hänen pöllönsä Arkimedeksen keskusteluille. Selvänäkijänä Merlin on ennustanut muunmuassa höyryveturin ja sanomalehdet.

"Tietämättömällä Keski-Ajalla on tiedettävä mitä tekee"

Mieleeni on myös painunut Merlinin ja Mimmin kaksintaistelu, jossa he muuttuvat eri olennoiksi. Mimmi oli aika kuva vaaleanpunaisena lohikäärmeenä, mutta Merlin voitti hänet muuttumalla tautiviirukseksi.
"Olen poissa, mutta en olekaan poissa. Jos häivyn, et ole varma häivyinkö"

Kaiken kruunaa sairastunut Matami Mimmi, joka vuoteestaan huutaa:

"Minä vihaan auringonvaloa, minä vihaan, MINÄ VIHAAN!"

Tästä tuli itselleni lentävälause, kun aamuvirkku elämä alkoi käydä ylivoimaiseksi.
Mielenkiintoista miten ainakin suomalaisissa Aku Ankka-lehdissä Mimmi on todella mukava, jopa hieman läly hahmo, kun taas tässä hänen elokuva-ensiesiintymisessään hän Kamala, Mahtava, Matami MIMMI <3

Näin kyllä taisi käydä myös Sepe Suden pojalle, joka oli alunperin Pikku Paha Hukka...aika jännä

Kaikenkaikkiaan Miekka Kivessä on aika miespainotteinen animaatio, ehkä en siksi ole aikoinaan kovasti lämmennyt sille. Mimmi on lähes ainut naishahmo, joka elokuvassa vilahtaa. Mutta toisaalta 500-luvun Englanti oli varmasti myös hyvin patriarkaalinen niin siinä mielessä Mikka Kivessä on myös autenttinen ajankuvaus.

Musiikin Miekka Kivessä - elokuvaan ovat tehdeet Shermanin veljekset, jotka ovat tehneet musiikkia Disney Klassikoihin kuten Aristokatit, Maija Poppanen ja Hokkus Pokkus Taikaluudalla.

Osa lauluista on jäänut mieleen paremmin, kuin muut. Aina olen pitänyt Merlinin pakkauslaulusta.

"Äläs nyt Sokerikipposein..kirjat aina ensin!"

"....Kutistukaa kokonaan...kaikki mukaan mahtukaa"




Hauskoja, ovat myös kohtaukset, joissa Merlin esittelee taikavoimiaan; saa lumipilven satamaan Sir Ectorin päälle ja astiat tiskaamaan itse itsensä (sen loitsun minäkin haluan!)

Itseä eniten häiritsee elokuvassa hieman keskeneräisyyden tuntu. Se varmaan johtuu, siitä että elokuva perustuu T.H.Whiten kirjasarjan ensimmäiseen kirjaan. Artusta tulee kuningas, mutta emme tiedä millainen kuningas. Myör Artun alkuperä ja hänen suhteensa kuninkaaseen, jää elokuvassa hämäränpeittoon.

Pidän kuitenkin Miekka Kivessä elokuvan yksityiskohtaisesta animaatiotyylistä ja  nokkelasta huumorista.




Ratsastaja Yössä


Näin syntyi "Ratsastaja yössä"

Vesiväri ja valkoinen liitu akvarellipaperille
(c) Niina Niskanen


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Keiju Tarokkeja

Koulu pitänyt kiireisenä, mutta hieman on ollut edistystä keiju tarokkien kanssa.

Torni on valmistunut

Torni kuvataan perinteisesti Rider Waite pakoissa palavana, myrskyn riepottelevana tai salaman iskemänä. Minulle henkilökohtaisesti torni on aina kuvannut, joko sisäistä kamppailua tai, sitten äärimmäisiä konfliktitilanteita lähipiirissä, joskus myös sellaisia, joille ei ole voinut mitään. Siksipä Tornissani on kaksintaistelu. 
























Toinen Tarot - maalaus, jonka sain valmiiksi on Maa. Maasta tuli lähes täysin Tornin vastakohta. Kylmien värien sijaan on lähes pelkästään lämpimiä värejä.Suorastaan hehkuvia. Maa yhdistää kaikki neljä elementtiä yhdeksi maan energiaksi. Pikku kivien maalaaminen oli todella nautinnollista. 


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

SYYSINSPIS


Verkkokaupassani -30 % alennus kaikista tuotteista. Syötä kassalla koodi SYYSINSPIS niin saat alennuksen :D https://holvi.com/shop/keijukammari/

tiistai 20. syyskuuta 2016

Elävää Kuvaa: Frozen


Olin kesäloman kotosuomessa ja tuli katsottua Disney jos toinenkin. Frozeninkin katsoin uudelleen pitkästä aikaa. Tässäpä joitakin ajatuksiani tästä 2000- luvun Disney ilmiöstä.

Frozenin juoni on varmaan kaikille tuttu. Arendelin kuningaskunnassa prinsessa Elsalla on maagisia voimia. Kyky luoda lunta ja jäätä. Leikkiessään pikkusiskonsa Annan kanssa Anna joutuu onnettomuuteen ja Elsa säikähtää voimiaan. Vanhemmat viedät heidät parantajapeikon luo, joka varoittaa Elsaa olemaan varovainen voimiensa kanssa ja pyyhkiin Annan mielestä muistot Elsan voimista. 

Seuraavassa luvussa vanhemmat menehtyvät merillä ja Elsasta leivotaan Arendelin kuningatarta. Sisaret eivät ole olleet läheisissä väleissä, sitten lapsuuden ja Elsa on pitkälti eristäytynyt omaan talviseen maailmaansa. Anna-sisar kuitenkin kaipaa tätä.

Kruunajaispäivänä Anna kohtaa Etelä-saarten prinssi Hansin ja ihastuu tähän ja muutaman laulutuokion jälkeen he suunnittelevat jo häitä. Elsa ei tietenkään tahdo siskonsa naivan miestä, jonka tämä on tuntenut muutaman tunnin. Siskoille tulee kruunajaisissa riita ja Elsan voimat paljastuvat. Tämän huomaa erityisesti Wesseltonin herttua, joka suunnittelee muutenkin Arendelin valtausta. Elsa pakenee vuorille ja jättää kauhistuneet Arendelin asukkaat ja siskonsa ikuiseen talveen. 

Anna ei luovuta vaan jättää vallan prinssi Hansille ja lähtee siskonsa perään. Hän kohtaa jäämies Kristoffin, joka poronsa Svenin kanssa päättää auttaa Annaa löytämään siskonsa. Elsan jääpalatsin tuntureilta löytyy myös lumiukko Olaf, jonka Elsa oli lapsen luonut. Olaf päättää liittyä omituiseen seurueeseen. Anna kohtaa Elsan palatsissa. Sisko on vapautunut kahleistaan, mutta on yhä etäinen ja pidättyväinen eikä suostu palaamaan Annan kanssa. Kristoff vie Annan tapaamaan peikkoparantajaa, jotta tämä auttaisi heitä saamaan Elsa takaisin. Peikot osoittautuvat aikamoisiksi parittajiksi ja yrittävät heti naittaa Kristoffin ja Annan toisilleen. Parin välillä on koko ajan ollutkin pientä flirttiä. Yhtäkkiä Annan sydän kylmenee. Taistelut siskon kanssa ovat uuvuttaneet häntä. 



 Kristof, Olaf ja Sven vievät hänet takaisin palatsiin Prinssi Hansin luokse. Hans kuitenkin paljastuu tarinan roistoksi ja sanoo huijanneensa Annan kihloihin, koska hänellä ei kotimaassaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia kruununperijäksi. Anna on järkyttynyt ja lumiukko Olaf auttaa tätä ymmärtämään, että Kristoff on rakastunut häneen. Kun Anna kuulee, että Hans suunnittelee Elsan tappamista hän lähtee estämään tätä. 

Viimeisessä taistelussa Hans uskottelee Elsalle, että Anna on kuollut. Lumimyrskyssä Hans yrittää tappaa Elsan, kunnes Anna juoksee väliin. Samalla hetkellä Anna muuttuu jääpatsaaksi. Elsä halaa siskoaan ja itkee sydämensä pohjasta ja kyyneleet sulattavat Annan. Elsa ymmärtää, että hän voi käyttää voimiaan vapaasti ja olla samalla sisar, että kuningatar. Hän muuttaa talvisen Arendelin jälleen kesäiseksi Arendeliksi ja lähettää Wesseltonin ja Prinssi Hansin takaisin kotimaihinsa ja luo Olafille ikioman lumipilven. Krisoff ylennetään Arendelin jääkuljettajaksi ja hänen ja Annan suhde lämpenee. . Elokuva päättyy luistelukohtaukseen, jossa hahmot iloitsevat toistensa seurasta.



Elsa ja Anna

Frozenin suosiota ovat Disney-fanit ja ei-niin-Disney fanit pohtineet loputtomiin. Frozen kuume tuntuu jatkuvan ja jatkuvan. Elokuva tuli teattereihin 2013. Henkilökohtaisesti uskon Frozenin suosion johtuvan, siitä, että pääosassa on kaksi hyvin erilaista prinsessaa ja, jokainen katsoja samaistuu kumpaan jompaan prinsessoista, tai lukeutuvat ns. joko Elsa tai Anna-tiimiin. Itse lukeudun ehdottomasti Elsa-tiimiin.21-vuotias Elsa on Disneyn iältään vanhin prinsessa. Anna on 18. Elsa on huomattavasti sisartaan kypsempi ja myös luonteeltaan hieman melankolinen. Anna on varsinkin elokuvan alkuvaiheessa hyvinkin naiivi. Kristoff kysyy kaikkien katsojien mielessä polttavan kysymyksen "Kuka oikeasti menee naimisiin tyypin kanssa, jonka on tuntenut vain päivän?"

Olen paljon miettinyt tätä Annan ja Elsan tilannetta. Laulussa "For the first time in forever" (Ensikertaa ikuisuuteen) Anna laulaa innostuneena, siitä miten portit vihdoin avataan ja hän tapaa vieraita ihmisiä ensimmäistä kertaa. Hän myös haaveilee unelmien prinssin kohtaamisesta. Annan tilannehan on se, että hän on elänyt lähes täysin eristyksissä muista ihmisistä. Vanhemmat ovat menehtyneet, palvelijat ovat olleet ympärillä, mutta palvelijat ovat olleet lähinnä aikuisia, eivätkä samanikäisiä ystäviä. Sisar taas on eristäytynyt lähes kokonaan. Anna on kuitenkin ikuinen optimisti ja uskoo, että Elsastakin tulee sosiaalisempi kuningattarena toimimisen myötä. Jos verrataan Annan ja Elsan elämää Euroopan kuninkaallisiin kautta historian prinsseillä ja prinsessoilla, jotka eivät ole kruununperijiä on huomattavasti vähemmän paineita elämässään. Moni lapsena on varmasti haaveillut löytävänsä unelmien prinssin (tai prinsessan) kuin sadussa. Anna on kuitenkin elänyt niin eristäytynyttä elämää, että hän vielä 18-vuotiaana uskoo siihen. 

Annan huolenpito siskoaan kohtaan on hellyttävää eikä hän voi ymmärtää miksi Elsa sulkee tämän elämänsä ulkopuolelle. Elsa uskoo tekevänsä sen epäitsekkäistä syistä, suojellakseen Annaa, mutta samalla hän rikkoo heidän suhteensa. Elsa myös huolehtii Annasta ja tämän hyvinvoinnista ja ymmärtää, ettei sisar oikeasti voi naida miestä, jonka hän on vasta tavannut. 




Krisoff, Olaf ja Sven

Olen aina tykännyt Kristoffin hahmosta. Muistaakseni luin Disney Wikistä, että Kristoff olisi Norjan-Saamelaisia ja täytyy sanoa, että varsinkin poronnahkapuvusta ja kengistä näin voisi päätellä. Kristoff on kyllä blondi ja saamelaiset yleensä aika tummakulmaisia. Toisaalta omaan itsekkin saamelaiset sukujuuret ja itsellä on myös vaaleahko tukka niin kaikki on mahdollista. Ehkä Kristoff on saamelaisorpo. Sven on taas hahmo, johon itse suhtaudun hieman ristiriitaisesti. Tein tässä ihan vasta tutkimuksia saamelaisista niin poroasiat ovat mielenpäällä. Ennen kuin saamelaisten elämäntyyli kietoutui poroihin, saamelaiset pitivät villipeuroja lemmikkieläiminään. Näin ollen käy järkeen, että jäämiehellä on lemmikkinä poro. Kuitenkin 1800-luvun Norjan lapissa poronkasvatus oli enemmän jo lihatuotannon ympärillä. Mutta eihän Kristoff ole porosaamelainen vaan jäänkuljettaja. 

Ongelmani Svenin kanssa on kuitenkin, se että sille on annettu liikaa koiran piirteitä ja huomattavasti vähemmän poron piirteitä. Tavallaan Svenin hahmossa toistuu Kaksin Karkuteillä elokuvan Maksimus-hevonen, joka muistutti enemmän vainukoiraa, kuin ratsuväen hevosta. Mielestäni oikeasti poromainen Sven olisi huomattavasti autenttisempi. Eikä poroilla voi oikeasti ratsastaaa. Onneksi näin ei kuitenkaan tehdä läheskään kaikissa Disney animaatioissa.



Olaf oli itselle hieman ärsyttävä hahmo aluksi, mutta nykyään suhteeni elävään lumiukkoon on hieman pehmennyt. Olafin hahmo on todennäköisesti laitettu elokuvaan juuri lapsikatsojia varten ja tietysti Disney leffojen ensisijainen kohderyhmä ovat lapset. Itselle hahmo tuntui alussa  vähän liian lapselliselta (Olen Olaf pidän lämpimistä haleista). Eli sisäinen kyynikkoni lämpeni lämpimille haleille pikkuhiljaa. Frozen tarvitsee Olafin hahmon tasapainottamaan talvista kylmää maisemaa ja Elsan sulkeutunutta sydäntä, sekä Annan kaikokaipuuta.



Arendelle

Frozen sijoittuu Arendellen maahan, joka löysästi perustuu kuvitteelliseen Norjaan. Elokuvan vaatetus ja rakennukset ovat saaneet inspiraationsa 1800-luvun alun Norjasta. Disney Wikistä myös luin, että Annan ja Elsan vanhempien nimet ovat Kuningas Agnarr ja Kuningatar Iduna. Frozenin tapahtumat sijoittuvat Heinäkuuhun 1839. Arendellin vaakunassa on Krookus ja Arendellin värit ovat vihreä ja purppura. Kaupungin värimaailma toistuu myös Annan asuissa, kun taas Elsan värimaailma, sinisen eri sävyt kuvastavat hänen eristäytyneisyyttään ja tämän taikavoimia. 
Norjaan kuuluvat myös peikot ja mielestäni oli mahtavaa, että Frozenissa on peikkoja. Ehkä ainut mikä itseä häiritsi hieman oli peikkojen laulu, joka vaikutti lähinnä Broadway-showlta eikä niinkään ollut lähellä musiikkia, mitä Norjassa on perinteisesti liitetty peikkohin, kuten rumpuja ja kansansoittimia. 



Laulut ja äänet

Kun muutin Walesiin ja kävin Tescossa ostoksilla, siellä soi Joulun aikaan jatkuvasti Let it Go. Tescossa soi aina Disney-laulut jouluisin <3 Saisi minun puolesta soida Suomessakin kauppakeskuksissa. Olen Disneyn musikaalielokuvien ystävä, Frozenissa on ennätysmäärä lauluja verrattuna Disneyn aiempiin musikaalielokuviin. 

Omat suosikkilauluni Frozenissa ovat "Frozen Heart" ja "Let it go". Viimeksi, kun olin Kuusamossa ja kohtasin poroja oli tietysti pakko myös laulaa "Reindeers are better than people". 

Olen Frozenin katsonut vain kerran Suomeksi ja se oli ensimmäinen kerta, kun katsoin Frozenin ylipäänsä. En hirveästi ole pitänyt 2000-luvun Disney suomidubeista eikä Frozen ollut poikkeus. Saara Aalto Annana oli omaan korvaan kauhean kimittävä, enkä muutenkaan oikein pidä hänen äänestään. Ehkä Aaltoa vielä kamalampi oli Axl Smith Kristoffina, koska Smithin Kristoff puhui niin helsinkiläisittäin (tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen tämän ongelman kohdannut animaatioiden suomi-dubeissa) itse puhun suomea täydellisellä Oulun murteella, silti toivoisin, että animaatioissa ääninäyttelijät puhuisivat selkeällä yleiskiellellä. Varsinkin se, kun Kristoff on vielä Disney lähteiden mukaan saamelainen korostaa tätä inhoani. Antti Tuisku olisi voinut olla parempi puhuja, kun hän on Lapista lähtöisin. Tämä kuvastaa kuitenkin enemmän Suomen Disney dubbien ikävää tilannetta, kun ohjaajat ottavat tämän hetken "kuumia nimiä" animaatioihin ääniksi, eivät koulutettuja ääninäyttelijöitä. Viimeisenä esimerkkinä Doria Etsimässä  Päivi Vesäla..en tykkää.

Pidän kuitenkin kovasti Katja Sirkiästä Elsana. Sirkiä onkin ääninäyttelijäkonkari."Taakse jää" biisiä kuuntelen mielelläni suomeksi, muuten olen katsonut Frozenin aina Englanniksi ja pidän englanninkielistä dubbia huomattavasti parempana. Nämä ovat kuitenkin aina makuasioita. 



Lumikuningatar

Tykkään aina tutkia tarinoita mihin Disneyn animaatiot perustuvat. Viime syksynä osallistuin Odensenin yliopiston järjestämälle kurssille H.C.Andersenin saduista ja niiden psykologiasta. Kurssi oli mielenkiintoinen yksi tehtävistä oli vertailla Disneyn Pientä Merenneitoa ja Andersenin satua. Kyseisen tekstini voi lukea täältä. http://keijukammari.blogspot.co.uk/2015/12/sadun-lahteilla-pieni-merenneito.html

Kävimme läpi myös H.C.Andersenin lumikuningatarta. Frozen perustuu hyvin löyhästi Andersenin satuun. Itse Walt Disney aikoinaan suunnitteli tekevänsä Lumikuningattaresta animaation, mutta projekti jäi muiden animaatioprojektien alle. Frozen oli tuotantoprosessinsa alussa huomattavasti lähempänä Andersenin Lumikuningatarta. 

Niille, jotka eivät ole Andersenin tarinaa lukeneet. Se on hyvin episodimainen ja kertoo kahdesta lapsesta Gerdasta ja Kaysta. Tarinassa ei muistaakseni kerrota missä Gerda ja Kay asuvat, mutta olisiko se Tanskassa tai Norjalaisessa kaupungissa. Gerda ja Kay eivät olleet sisaruksia, mutta välittivät toisistaan kuin sisarukset. Kuten lähes kaikki Andersenin sadut, myös Lumikuningattaressa on kristitty pohjasävy. Satu alkaa, kun paholaisen tekemä peili rikkoutuu ja sirpaleet lentävät ihmisten silmiin. Näitä lentää myös poloisen Kayn silmiin. Tämä kiinnittää julman kauniin lumikuningattaren huomion ja tämä nappaa Kayn itselleen. 

Gerda matkustaa Lappiin pohjan porukoille etsimään Kayta. Hänellä on apunaan pieni rosvotyttö (lappalainen?) tämän poro ja kaksi korppia. Yksi sirpaleista osuu lopulta Kayn sydämeen tämä kylmenee täysin. Gerda onnistuu kuitenkin pelastamaan Kayn ja tuhoamaan pahan lumikuningattaren.

Frozenin juoni kirjoitettiin lopulta kokonaan uudelleen, ehkä niin on parempi, sillä Andersenin tarina ei ole taipunut elokuvaksikaan kovin helposti. Gerdan ja Kayn suhde on muuttunut kahden siskoksen suhteeksi. Annan periksiantamattomuus muistuttaa Gerdan hahmoa. Tavallaan Anna muistuttaa myös Kayn hahmoa, kun hänen sydämensä kylmenee, kun Elsa torjuu hänet. Elsa taas ei ole millään muotoa paha lumikuningatar, vaikka Arendelin asukkaiden ja Wesseltonin herttuan mielestä hän on nimenomaan juuri sitä. Tämä taas on hieno vertaus menneisyyteen ja, siihen miten helposti ihminen saattoi saada noidan maineen itselleen, jos tällä oli (tai huhuttiin olevan) taikavoimia. Jopa se, että Elsa valitsee elää lumisessa palatsissa kaukana muista ihmisistä pystyy yksin lietsomaan tällaista ajatusmailmaa, jossa ns. vapaa nainen on myös vaarallinen nainen. 


Lumikuningattaren tarve adoptoida pieni poika itselleen muistuttaa hieman Elsan jatkuvaa surua siitä, että hän ei pysty elämään perheensä parissa vaan joutuu eristäytymään muusta maailmasta. Yksi Frozenin suureen suosioon varmasti vaikuttaa kahden päähenkilön sisaruussuhde. Tämä teki myös Andersenin tarinasta yhden hänen kauneimmistaan. Lumikuningattaressa ei taas ole minkäänlaista romassia. Frozenissa on Annan ja Kristoffin romanssi. Frozenissa kuitenkin pääpaino on kahden siskoksen välillä. Disneyltä löytyy mukavasti elokuvia, jotka käsittelevät nimenomaan sisaruussuhteita. Voisin mainita suosikkini Lilon ja Stitchin, sekä karhuveljeni Kodan. Frozenissa molemmat naispäähahmot ovat vielä todella moniulotteisia. 

Yleisesti ottaen Frozenin tapahtumat kuvaavat enemmän vuoden 2013 maailmaa, kuin Andersenin 1800-luvun Eurooppaa. Itseltäni Frozen saa varman kolme ja puoli tähteä. Vielä nippelitietona lisättäköön, että 2014 Frozen voitti parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon ja luonnollisesti Let it go- voitti parhaan kappaleen. Frozen kakkonen on tekeillä ja sitä odotellessa lauletaan LET IT GO! Can't hold it back anymore!