tiistai 17. tammikuuta 2017

Suomalainen Mytologia ja pyhä naiseus

Ajatuksia suomalaisen mytologian jumalattarista ja pyhästä naiseudesta. Toivottavasti, jossain vaiheessa kerkiän kirjoittamaan tästä ihan kunnon blogi postauksen. Nyt on niin älykiire koulussa, että hädin tuskin kerkiä tekemään YouTube videoita.

Kiitos kaikille katsojille ja lukijoille <3

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Balttilainen mytologia: Ragana noituuden jumalatar

Olen viimeaikoina ollut kovin ihastunut Balttilaiseen mytologiaa, joka monin tavoin muistuttaa suomalaista mytologiaa, mutta on kuitenkin ihan omanlaisensa mytologia.

Balttilaisesta mytologiasta löytyy jumalatar-hahmo, jolle löytyy vastineita useista eri mytologioista. Tämä jumalatar on Ragana.

Suomalaisessa mytologiassa Raganaa voisi vastata Louhi. Slaavilaisessa Baba Yaga ja Kreikkalaisessa Hekate.


Raganan nimi tulee balttilaisesta verbistä regeti - joka merkitsee ennalta näkemistä ja tietämistä. Sekä sanasta Ragas, mikä merkitsee sarvea sekä puolitettua. Raganan symboli onkin kuunsirppi. Ragana yhdistetään kuuhun, yöhön ja pimeyteen.

Ragana on muodonmuuttaja jumalatar. Hän voi ottaa vanhan tai nuoren naisen muodon. Ragana voi myös muuttua eläimeksi. Raganan pyhä eläin on sammakko. Hän voi myös muuttua siiliksi, kalaksi tai linnuksi. Ragana yhdistetään (luonnollisesti) lentämiseen.

Hän ei kuitenkaan alunperin lentänyt luudalla, vaan puun oksalla tai kannolla. Oksa ja kanto symboloivat Raganan roolia jumalattarena. Hän on jumalatar, joka tuo talven ja syksyn tullessaan. Balttialaisessa kansanperinteessä Raganat (noidat) lentävät talvipäivän tasauksena vuorelle juhlimaan yhdessä. Suomessa noitien kerrottiin tekevän samoin, mutta Pääsiäisen aikoihin. 

Nyky liettuan ja latvian kielissä ragana merkitsee myös noitaa sekä noituuden harjoittajaa. 

Kristittyinä aikoina Ragana nostatti pelkoa ihmisissä. Raganan palvonta on kuitenkin iki-aikaista ja juontaa juurensa aina paleoliittiselle ajalle. Aina Eurooppaa asuttaneisiin ensimmäisiin ihmisiin asti, jotka palvoivat noituuden jumalaa, jolla oli eri kielillä eri nimiä.Tämän takia Raganalla ei myöskään ole miespuolista kumppania. Niin sanotut "jumalatar ja jumala pariskunnat" ovat huomattavasti myöhempää perua. 

Ragana on elämänkiertokulun jumalatar. Kun shamanismissa siirryttiin kymmeniä tuhansia vuosia, sitten eläinten palvonnasta jumalina ihmisen muotoisiin jumaliin Raganasta tuli luonnon jumalatar. Metsästäjät palvoivat Raganaa ja uhrasivat hänelle.

Ragana ei kuitenkaan ole pelottava pahuuden jumalatar. Ragana on tasapainon jumalatar. Hän kehottaa ihmistä hyväksymään omat valo sekä varjopuolet. Hänen nimensä kirjaimellisesti merkitsee kokonaisuuden näkemistä ja itseymmärrystä. 

Ragana on jumalatar, joka tuhoaa, mutta myös parantaa. Ragana voi olla hoivaava äiti tai taisteleva soturi. Ilman valoa ei voi olla pimettyä, eikä ilman kylmyyttä voi olla lämpöä, eikä ilman kuolemaa voi olla elämää. Ragana esittää ihmiselle kysymyksiä ja kehottaa omaan itsenäiseen ajatteluun. 

Kuun jumalattarena Ragana yhdistetään vahvasti kuunkiertoon, kuukautisiin sekä naiseuteen. Vuodenkiertoon ja vuosiympyrään. 

Raganan pyhä eläin on sammakko. Liettuassa ja Latviassa esi-kristillisinä aikoina sammakoita kutsuttiin Raganan konniksi. Jos ihminen tappoi sammakon sen uskottiin tuovan hyvin huonoa onnea ja Ragana kostaisi teon. 

Jos tunnette Slaavilaista satua/tarua Baba Yagasta. Hahmo muistuttaa paljon Raganaa ja sadussa on paljon eläinsymboleja. Jokainen eläin miksi Ragana voi muuttua on jumalattaren luonnon symboli. Esimerkiksi käärme, joka luo nahkansa uudelleen kuvastaa Raganaa vuodenkierron jumalattarena. 

Kun Kristinusko saapui Balttian maihin Ragana jumalattarena demonisoitiin vahvasti (näin on käynyt lähes kaikille alussa mainitsemilleni jumalattarille). Raganasta tehtiin demoni ja vampyyri, joka vaani miehiä ja imi heiltä elämänvoiman. Tämä kristitty propaganda liittyi Raganan voimaan jumalattarena. Tasapainon jumalattarena hän kertoo, että ihmisen on myös hyväksyttävä, sekä valo, että varjopuolensa, sekä se miten Ragana jumalattarena kehotti ihmisiä itsenäiseen ajatteluun ja oman itsen ymmärtämiseen. 


Mytologia ei kerro Raganan selkeää ulkomuotoa. Suomalaisessa mytologiassa Louhi, sekä slaavilaisessa mytologiassa Baba Yaga saivat molemmat kristittyjen vainoamina ulkomuodon vanhoina rumina eukkoina.

Raganalle ei ole käynyt näin ikävästi, koska hänellä ei koskaan ole ollut yhtä selkeätä muotoa. Kun Raganaa pakanallisessa taiteessa kuvattiin. Hänet kuvattiin naisena, jolla oli toisessa kädessä miekka ja toisessa malja. Miekka kuvasti Raganan asemaa tasapainon jumalattarena, joka pystyi tahtoessaan tuhoamaan. 

Malja kuvasi Raganaa, joka pystyi parantamaan ja rakentamaan. Nämä kaksi esinettä olivat Raganan kaksijakoisen roolin symbolit. Noituus ei ollut (eikä ole mustavalkoista). Noita itse päättää, mihin tarkoitukseen hän noituutta käyttää, jos käyttää. 








YouTube videoni Raganasta

lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulu

Revontulet

Talvipäivän tasauksena kirjoitin Talvipäivästä ja keskitalven juhlasta. Niin näin Jouluaattona ajattelin kirjoittaa siitä, miten joulu saapui Suomeen. 

1600-luvulla kirkkoisät toivoivat, että pakanalliset suomalaiset lopettaisivat satokaudenjuhlan eli Kekrin juhlimisen. Luterilaisessa Ruotsissa pakanallinen Jul - eli keskitalvenjuhla oli jo vuosisatoja aiemmin muutettu kristityksi jouluksi. Näin Suomessakin alkoi Joulun-mainoistaminen. Jouluyötä 24-25. Joulukuuta pakanalliset suomalaiset pitivät taikayönä. Siihen liittyi magia, taikojen teko ja ennustaminen, Uskottiin myös, ulkotulien ja kynttilöiden sytyttäminen karkotti pois pahoja henkiä.

Ennen kuin Joulurauhan julistaminen 1600-luvulla siirtyi Suomen Turkuun, vuosi tuhansien ajan suomalaiset julistivat Kekri-rauhaa. Moni tapa, joka nykyään liitetään Jouluun on Kekristä lähtöisin. 

Olkipukkeja

Suomalaisen ja skandinaavisen joulun symbolit ovat ikivanhoja. Kuten Olkipukki.
Olki on materiaalina yhdistetty maahan ja aurinkoon, Pukki eli miespuolinen vuohi symbolina hedelmällisyyteen. Alunperin uskotaan olkipukkienkin liittyneen Suomessa nimenomaan Kekrin viettoon. 

Kekripukki oli hahmo, joka vieraili pakanallisina aikoina ihmisten kodeissa kekriviikolla. Kekrin vietto Suomessa oli, siitä mielenkiintoista, että jokainen perhe juhli kekriä itsekseen ja eri aikaan. Yleensä Kekriä juhlittiin Marraskuun ensimmäisellä viikolla, kun viimeisetkin taloustyöt oli saatu tehtyä. Kekrin uskottiin aloittavan pimeä aika, joka jatkui aina Talvipäivän tasaukseen. Kekripukki kulki seurueen kerä. Pukkina toimi yleensä nuori mies, joka oli pukeutunut turkikseen ja vetänyt sarvet päähänsä. Kekri seurue oli rehvakka. He kiersivät talosta taloon lauluan ja pyytäen syötävää ja juotavaa. 

Kekriä on eri lähteistä riippuen myös pidetty jumaluutena. Varhaisessa suomalaisten jumaluuksien listassa itse Mikael Agricola piti Kekriä satokauden ja hedelmällisyyden jumalana.
Ympäri maailmaa löytyy sarvekkaita jumaluuksia, jotka liitetään hedelmällisyyteen ja villiin luontoon. Esimerkiksi kelttiläinen Cernunnos, Egyptiläisten Hathor sekä Kreikkalainen satyyrijumala Pan. Suomestakin on kalliomaalauksista löydetty sarvekas kahdella jalalla seisova mies. Ehkä kyseessä on Kekri itse. Ken tietää?

Kun Joulu hiljalleen syrjäytti pakanallisen talvijuhlan kristittyn juhlan tieltä. Kirkko sanomallaan demonisoi eläimelliset pukit pahoina. Sarvekkuus liitettiin itse saatanaan (uskoo ken tahtoo).

1800-luvulla, kun Kekripukki-perinne hiljalleen katosi tilalle tuli Nuuttipukki. Nuuttipukki vieraili Nuutin päivänä eli joskus 6- 13 Tammikuuta. Nuuttipukki oli eräänlainen jäänne vanhasta kunnon Kekripukista. Nuuttipukki oli Kekripukkiakin pelottavampi ja röyhkeämpi hahmo. Naamiontakana oleva pukki oli yleensä kännipäissään. Se kiroili ja kiusasi ihmisoä Nuuttipukki puketui pitkälti samalla tavalla mitä Kekripukki ja tällä oli luuta mukanaan. 

Myöhemmin Nuuttipukin kutsumiseen liitettiin yhä enemmän ja enemmän kristittyjä piirteitä, kuten lähimmäisen auttaminen ja nälkäisten ruokkiminen. Perinteen kasvaessa suurin osa nuuttipukin esittäjistä olivatkin nuoria köyhiä opiskelijapoikia.  Nuuttipukkeja pyöri Suomessa vielä 1950 luvulla kunnes perinne hiljalleen katosi joulupukin tieltä.

Vanha kunnon joulupukki

Joulupukki saapui Suomeen 1800-luvulla ja se sekoittui Nuuttipukki perinteeseen. Joulupukki tunnettiin Suomessa myös nimellä Joulu-ukko. Joulu-ukko toi mukanaan lahjoja kilteille lapsille ja risuja tuhmille. Risut taisivat olla jäänne Nuuttipukista. 

1927 Markus-setä kertoi radion lastentunnissa, että Joulupukki asuu Korvatunturilla Suomen Lapissa porojen ja tonttujen kanssa. Joulupukin hahmo on muotoutunut eri maissa samalla tapaa mitä suomalainen joulupukki on muotoutunut aina Kekripukista.

Yhtenä Joulupukin esikuvana pidetään Kreikkalaista Myrnan piispaa pyhä Nikolausta, joka asui nykyisen Turkin alueella 300-luvulla. Pyhä Nikolaus oli lasten, merimiesten ja matkalaisten suojeluspyhimys. Tämän myös kerrottiin jakaneen lahjoja köyhille.

Venäjällä ja slaavilaisissa maissa lahjat jakaa pakkasukko Ded Moroz. Pakkasukolla ei ole porovaljakkoa vaan Troika eli reki, jota vetää kolme hevosta. Ded Moroz saapuu uutena vuotena ja jakaa lahjat lapsenlapsensa lumitytön (tunnetaan myös nimellä lumikeiju) Snegvrotskan kanssa.

Italialaisten Loppiaisnoita La Befana

Italiassa lapset saavat lahjoja kahdesti. Ensimmäisenä lahjat jakoi loppiaisnoita La Befana. Nykyään jotkut perheet myös kutsuvat Joulupukin tuomaan lahjoja. Näin ollen osa italialaislapsista saavat lahjoja, sekä joulupäivänä, että Loppiaisena. 

Joulua vietetään ja lahjoja jaetaan eri päivinä eri maissa.
Suomessa lahjat perinteisesti jaetaan jouluaattona eli joulukuun 24s päivä. Lahjat jaetaan jouluaattona myös Eestissä, Ruotsissa, Tanskassa, Argentiinassa, Itävallassa, Bulgaariassa, Kolumbiassa, Islannissa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Fär-Saarilla, Unkarissa, Slovakiassa, Latviassa, Liettuassa, Luxemburgissa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa, Tzekeissä, Uruguaissa sekä Sveitsissä.

Joissa maissa lahjat jaetaan Loppiaisena eli Tammikuun kuudes. Näitä maita ovat Espanja, Italia, sekä useat Etelä-Amerikan maat.

On myös maita, joissa lahjat jaetaan joulupäivänä eli 25s joulukuuta. Näitä maita ovat: Italia, Iso-Britannia, Yhdysvallas, Irlanti, Englanninkielinen Kanada, Etelä-Afrikka, Uusi-Seelanti ja Australia.

Amerikkalainen tunnetaan nimellä Santa Claus eli lyhemmin Santa. Joulupukki perinne saapui Yhdysvaltoihin hollantilaisten siirtolaisten mukana. 1800-luvun lopulla amerikkalainen runoilija George Webster kirjoitti runon joulupukista ja näin vakiintui ajatus Pohjoisnavalla asuvasta joulupukista, joka lentää porojen vetämällä reellä ja jakaa lahjoja lapsille. 1900-luvun alussa Coca-Cola lanseerasi pukin mainoskamppanjaansa näin amerikkalaisesta joulupukista tuli pulleampi ja tämän väriksi valikoitui räikeän punainen. 

Disneyn 30-luvun joulupukki hassunkurisista sinfonioista 


Lahjojen jakoon liittyy myös kiinnostavia historiallisia seikkoja.

Uskotaan, että lahjojen antaminen talvipäivän tasauksena tapana juontaa aina muinaiseen Roomaan ja roomalaisten Saturnalia juhlaan. Saturnaliaa vietettiin Saturnus jumalan kunniaksi. Siihen liittyi syömistä ja juomista, sekä pienten lahjojen antamista. 

Oliko porovaljakko alunperin taikahevonen?

Germaanisten heimojen keskuudessa lahjat jakoi tiedon jumala Odin. Germaanit kutsuivat aikaa Lokakuun lopusta aina Talvipäivän seisaukseen nimellä Wild hunt eli Odinin villi metsästys. Auringon ollessa poissa pohjoiselta pallonpuoliskolta Germaaniset heimot uskoivat, että pahat henget olivat vallassa ja näitä henkiä Odin jumala metsästi. 1200-luvun Edda runot kertovat tarinaa, että Odin lensi reessä, jota veti kahdeksan jalkainen hevonen, joka pystyi hyppäämään pitkiäkin matkoja silmänräpäyksessä. 

Orjanlaakerikuningas eli Holly king

Toinen legenda, joka on germaanis/kelttiläinen kertoo kahdesta luonnon jumalasta. Tammikuninkaasta ja Orjanlaakerikuninkaasta. Tammikuningas hallitsi kesää ja Orjanlaakerikuningas talvea. Jumaluudet olivat veljeksiä, jotka kohtasivat kaksi kertaa vuodessa. Kesäpäivän tasauksena, jolloin Orjanlaakerikuningas päihitti veljensä ja pimeys otti valtaa enemmän ja enemmän. Sekä Talvipäivän tasauksena, jolloin Tammikuningas otti ylivallan ja päivänvalo piteni. Erityisesti Orjanlaakerikuninkaan ulkonäkö on vahvasti vaikuttanut Joulupukin ulkonäköön. Myös kuvaukset Odinista valkopartaisena miehenä, joka lentää reessä taivaalla on vaikuttanut legendaan joulupukista.

Naapurimaassa Ruotsissa lahjat jakaa Joulutonttu eli Jultomtte. Norjassa ja Tanskassa lahjat jakaa myös Joulutonttu Julnisse. Jultomttea ja Julnissea voidaan pitää eräänlaisina "päätonttuina". Niillä on nimittäin pienempiä tonttuja töissä samaan tapaan mitä suomalaisella Joulupukilla. 

Krampukset ovat ehkä sukua kekripukille

Pohjoismaissa Joulupukki vierailee kotien sisällä tervehtimässä lapsia, kun taas englanninkielisissä maissa pukki jättää lahjat sukkiin ja kuusen alle lasten nukkuessa. Hollannissa Sinterklaasia tervehditään joulukulkuessa Joulukuun kuudes. Itävallassa, Kroatiassa, Tsekeissä, Sloveniassa, Unkarissa ja pohjois-Italiassa Joulupukin kanssa kulkee pelottava Krampus, joka todennäköisesti on samaa alkuperää mitä Suomalaisten kekripukki.

Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä lahjat tuo itse Jeesus-lapsi. 

Suosikki tonttuni Toljanteri

Tontut ovat pohjoismaissa liittyneet Jouluun ja talveen kautta aikojen ja ovat huomattavasti vanhempaa perua kuin mitkään Joulupukit. Skandinaaviassa tontut liitetään luontoon, mysteereihin, sekä kodin ja rakennusten suojelemiseen. Kun Kristinusko syrjäytti talvipäivän tasauksen juhlinnan erään teorian mukaan tontut eivät tahtoneet, että ihmiset unohtavat heidät ja siksi lähtivät korvatunturille pukin apureiksi. 

Suomessa ja muissa pohjois-maissa oli vielä viisikymmentä vuotta, sitten yleinen tapa jättää joulupuuroa pihalle tonttua varten. Tämä tapa oli hyvin vanhaa perua. Alunperin se oli kiitos tontulle eli kodinhaltijalle tämän arvokkaasta työstä. Joulusaunassa tontulle heitettiin möys viimeiset löylyt. 

Islannissa lapset jättävät saappaat ikkunalaudalle. Ennen vanhaan uskottiin, että Odin jätti saappaisiin pieniä lahjoja. Nykyään lahjat jättää Julnisse. Uskotaan myös, että englantilainen tapa jättää lahjoja joulusukkiin, jotka roikkuvat takanedessä juontuu tästä uskomuksesta. 

Suomalaiseen jouluun kuuluu monenlaisia tapoja ja perinteitä. Perheet luonnollisesti myös luovat omia perinteitään.

Lumiukko on pyörinyt Suomessa jouluisin aina 80-luvun lopusta lähtien

Samu Sirkan joulutervehdys kuuluu myös joulun tv-tarjontaan. Ruotsissa Samu Sirkan joulutervehdys on ihan must ja siellä se tunnetaan nimellä Kalle Ankka och hans vänner önskar God Jul!

Suomalaisiin jouluperinteisiin kuuluu monelle myös Joulusauna.

Osa vierailee myös hautausmaalla ja vie kynttilöitä haudoille. 

Joulunperinteet ovat näin ollen yksi iso sillisalaatti ja sekametelisoppa. Itselle ei ole niinkään väliä, vaikka ovat ristilliset ja pakanalliset perinteet sekaisin. Näin pohjoisessa, kun on pimeää melkein kaksneljäseiska on mukavaa, kun on hyvä syy poltella kynttilöitä ja syödä hyvin... ja katsoa paljon animaatioita. 

Hyvää Joulua siis kaikille blogini lukijoille <3


torstai 22. joulukuuta 2016

Talvipäiväntasaus


Pohjoisella pallonpuoliskolla Talvipäiväntasausta on juhlittu tänään ja eilen. Suomessa tänä vuonna Talvipäivän tasaus osui eiliselle klo.12.44.

Talvipäivän Tasausta on juhlittu Euroopassa kautta aikojen erilaisin menoin. Suomessakin, ennen kuin Joulu syrjäytti Talvipäivän Tasauksen ns. "valon juhlana".

Germaanisilla heimoilla auringonvalon palvonta oli yksi keskeisempiä teemoja Talvipäiväntasauksessa ja juhla tunnetaan nimellä Yule. Sanasta ovat myös peräisin ruotsin sana Jul, josta on johdettu myös suomen kielen sana joulu. 

Germaanisessa mytologiassa Kesän maailmaa hallitsi luonnonjumala Tammikuningas (Oak king) ja talvea Orjanlaakerikuningas (Holly King). Nämä kaksi veljestä kilpailivat aina keskenään. He tapasivat kaksi kertaa vuodessa. Litha-juhlassa kesäpäiväntasauksena ja Yule-juhlassa talvipäivän tasauksena. Litha-juhlassa Orjanlaakerikuningas päihitti veljensä ja pimeys jatkui aina pidempään ja pidempään. Yule-juhlassa taasen Tammikunigas voitti ja päivän valo palasi hitaasti, mutta varmasti.

Suomessa valoa on myös pidetty tärkeänä elementtinä Talvipäivän juhlassa. Suomessa Talvipäivän tasaus tunnetaan myös nimillä Keskitalven juhla, Talvijuhla, Talvipäivä  ja Talven seisaus. Astrologisesti Talvipäivän Tasaus, merkitsee aikaa, jolloin aurinko on kaimmassa mahdollisessa kulmassa maasta. Kun pohjoisella pallon puoliskolla on talvipäivän tasaus, eteläisellä juhlitaan kesäpäivän-juhlaa. 

Wiccojen mytologiassa Talvipäivän tasaus viittaa hedelmällisyysmyyttiin, jossa jumalatar (tai jumalattaren arkkityyppi) synnyttää sarvipäisen jumalan (vertauskuvallisesti). Wicca on uskontona aika uusi ja sen mytologia pohjautuu niin pakanallisiin hedelmällisyysmyytteihin, mutta osittain myös ristinuskoon.

Muinaisessa Roomassa Talvipäiväntasaus tunnettiin nimellä Saturnalia ja se oli juhla jumala Saturnuksen kunniaksi. Saturnaliaa juhlittiin hyvällä juomalla ja ruualla, sekä pienten lahjojen antamisella. Yleisesti uskotaankin, että juuri lahjojen anto jouluisin on alunperin peräisin Saturnalia juhlasta.

Suomessa Talvipäivän Tasaus ei koskaan ollut yhtä suosittu juhla, kuin satokauden päätös juhla Kekri, mutta Suomessakin on Talvipäivän Tasausta juhlittu.

Juhlan elementti on maa ja se viittaa, siihen miten talvella maa on routainen, monesti lumen peittämä ja luonto nukkuu.

Talvipäivän tasaukseen ja jouluun liittyy paljon värejä.

Punainen on jumalattaren, elämän ja veren väri.

Vihreä symboloi ikivihreitä puita, kuten kuusia ja orjanlaakereita.

Kulta on auringon ja tähtien väri. Liitetään myös eri jumaliin ja rikkauksiin.

Hopea on kuun väri ja, joskus myös lumen väri. Liitetään jumalattariin ja uinuvaan maahan.

Suomalaissa pakanallisessa ajanlaskussa Kekri, jota vietetiin Marraskuun alussa, aloitti ajanjakson, jolloin henget vaelsivat vapaasti maan päällä. Talvipäivän tasausta pidettiin tämän ajanjakson huipentumana ja tuollon, kun aurinko saattoi ilmestyä taivaalle vain minuuteiksi, ihmiset uskoivat henkien olevan vallalla.

Tämän takia Talvipäivän Tasauksen aikaan ihmiset harvoin uskalsivat poistua kotoaan. Monesti perheen vanhukset kertoivat tarinoita lapsille tontuista ja haltijoista. Tontuille ja haltijoille jätettiin myös ruokaa ulos uhripuulle. Talvipäivän Tasauksena myös syötiin hyvin ja sanonta, joka päti myös Kekriin "läpi yön saa syödä" päti myös Talvipäivän Tasaukseen. 

Ihmiset sytyttivät pihalle soihtuja ja ulkotulia pitääkseen pahat henget loitolla. Yhä Suomessa paljon poltetaan jätkänkynttilöitä ulkosalla, mutta merkitys on täysin erilainen.

Talvipäivän Tasauksena ihmiset myös ennustivat mielellään. Seuraavan vuoden tapahtumia, ihmissuhteita ja satokautta. Talvipäivään kuuluivat myös erilaiset leikit ja pelit perheen  kesken.

Suomessa Joulukuu tunnettiin nimellä Talvikuu aina 1600-luvulle asti, jolloin kirkon painostuksen takia Joulu otettiin virallisten juhlien joukkoon.

Talvipäivän Tasauksena ihmiset möys uhrasivat susille, mikä on Suomessa aika harvinaista pitkällisen susivihan takia (mikä on pitkälti kristillisen propagannna tulosta). Susille uhrattiin monesti sika tai lammas. Näin haluttiin myös lepytellä susia, jotta nämä eivät tulevan vuoden aikana veisi eläimiä.

Talvipäivän Tasaus ja sudet liitetään myös jumalatar Loviattareen, Hänet tunnetaan myös nimillä Louhi, Louhetar ja Louhitar. Louhi on myös susien emuu suomalaisessa mytologiassa. Kalevalassa Louhi on hyvin demonisoitu jumalatar. Hän oli alunperin mytologiassa yksi kuun jumalattarista. Loviatar on myös taikuuden, tasapainon, mysteerien ja shamanismin jumalatar. Louhin alkuperäinen nimi Loviatar viittaa shamanistiseen termiin "Langeta loveen".

Harmillisesti Euroopassa ainakin jumalattaret, jotka on kristillisenä aikana mielletty "pimeyden jumalattariksi" olivat alunperin nimenomaan tasapainon ja taikuuden jumalattaria. Esimerkiksi Baba Yaga slaavilaisissa maissa, Hekate Kreikassa, Ragana Balttian maissa ja Morrigan, sekä Morgan Le Fay kelttiläisessa mytologiassa.

Jos tunnet viehätystä magian jumalattariin Talvipäivän Tasaus on hyvää aikaa työskennellä näiden jumalattarien kanssa tai tutkia kyseisiä jumalattaria ja mytologiaa ja kansanperinnettä, joka heihin liittyy.

Talvipäivän tasaukseen liittyy vahvasti ajatus lepäävästä luonnosta. Tämä sopii hyvin myös ihmisiin, eläimiin ja kaikkeen elävään. Jos joulustressi on tuntunut liian kovalta, ehkä tämä on hyvää aikaa omaan rentoutumiseen ja hiljentymiseen. Kuten luonto.