perjantai 16. helmikuuta 2018

Kissamaalauksia

- Onni on lämpöinen kissanpentu

Kokoelma kissamaalauksiani ja osa näistä on myynnissä. Rakastan kissoja. Kissat ovat maailman kivoimpia, ystävällisimpia ja söpöimpiä otuksia. Hinnat sisältävät postikulut. Jos olet kiinnostunut ostamaan teokset laita minulle sähköpostia osoitteeseen niinaniskanen@gmail.com


"Kaikkialle kerkiää"
Vesiväri 
(c) Niina Niskanen 2010
Koko: 21 x 29 cm 
39e

Onko kissanpentu verhoissa täysi painajainen vai maailman söpöin otus? 




"Nokosilla"
(c) Niina Niskanen 2012
Vesiväri
Koko: A4 / 29 x 21 cm
39e

Välillä, kun seuraa kissojen ilmeitä ja eleitä ne tuntuvat näkevän asioita, joita ihmiset eivät näe, kuten keijukaisia. Tämä kissa ja keiju ovat ihan bff. 



"Pehmeät sydämet"
Vesiväri
(c) Niina Niskanen 2015
Myyty keräilijälle Saksaan

Muutaman vuoden takainen ystävänpäivä - kortti design

"Rudi"
(c) Niina Niskanen 2013
Akvarelli
Koko: 19,5 x 28 cm / A4

Rudi on oikea herrasmieskissa. Aina yhtä kohtelias kaikille.


"Unikkojen keskellä"
Vesiväri
(c) Niina Niskanen 
Myyty yksityiskeräilijälle Suomeen


"Halaus päivässä"
(c) Niina Niskanen 2013
Vesiväri
Koko: 20 x 29 cm A4
49e

Lukemattomien tieteellisten tutkimusten mukaan kissojen silittäminen ja halaaminen alentaa stressiä sekä verenpainetta..ymmärrettävästi.



"Loitsuntekijä"
(c) Niina Niskanen 2014
Akryyli, vesiväri ja kimalle akvarellipaperille
Koko: 20 x 29 cm A4
49e

Oikea taikurinkissa, joka pystyy vaihtamaan väriä ja sulautumaan ympäristöönsä.


Tämä kaveri on ensimmäinen kissa-maalaukseni ja tein sen koulussa 9-vuotiaana. Maalausmateriaaleina vesivärit ja pastelliliidut. 



torstai 15. helmikuuta 2018

Lintumaalauksia

Myynnissä olevia lintumaalauksia. Jos olet kiinnostunut ostamaan teoksen laita minulle viestiä niinaniskanen@gmail.com Hinnat sisältävät postikulut.


"Opastaja"
Akvarelli
(c) Niina Niskanen 2015
Koko: A4 21 x 29 cm
59e 

Joutsen on suomalaisessa mytologiassa pyhälintu, joka edustaa tasapainoa, puhtautta sekä viestejä henkimaailmasta. Veden heijastusten maalaamisessa meni ikuisuus mutta se oli samalla hyvin meditatiivista. 


"Hopeisen kuun marjat"
Vesiväri ja akryyli vesiväripaperille
(c) Niina Niskanen 2015
Koko: 21x 29 cm A4
59 e

Lintu on jonkinlainen närhen, käen ja mielikuvituslinnun risteymä. Maalaus pohjautuu runoon, jonka kirjoitin jokunen vuosi sitten. Se kertoi linnusta, jonka lempiruokaa olivat erityiset marjat, jotka avautuivat vain täyden kuun aikaan. 


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Kukkamaalauksia

Suljin vastikään suomalaisen verkkokauppani ja tarkoituksena on avata mielellään viimeistään ensivuonna kansainvälinen verkkokauppa. Taidemyynneistäni vain murto-osa menee Suomeen. Ihmisillä pitää kuitenkin olla tasa-arvoiset mahdollisuudet ostaa taideteoksiani, joten laitan myynnissä olevia maalauksia tänne blogiini ja kerron tarinoita niiden synnystä. Hinnat sisältävät pakkausmateriaalit ja postikulut. Aloitetaan luonnon kaunottarilla eli kukilla.



"Keltaiset kukat"
(c) Niina Niskanen 2015
55e
Akvarelli vesiväripaperille
Koko: A4 / 21 x 29 cm 


"Auringonkukat"
(c) Niina Niskanen 2013
59e
Koko: 23 x 33 cm 

Tiesitkö, että auringonkukan nimi ei tule pelkästään kukan keltaisesta väristä. Auringonkukka seuraa auringon matkaa taivaalla päivän mittaan ja liikuttaa lehtiään aina aurinkoa kohti. Auringonkukat ovat täynnä taikaa. 


"Kesän Sydän"
(c) Niina Niskanen 2011 
49e
Koko: A4 / 21 x 29 cm



"Kevään Sydän"
(c) Niina Niskanen 2011
49e
Koko: A4 / 21 x 29 cm

Nämä sydämet kuuluvat vuodenaika -sydän sarjaani. Jokainen sydän kuvaa luontoa kauneimmillaan tiettynä vuodenaikana. 

Jos olet kiinnostunut ostamaan teoksen laita minulle sähköpostia osoitteeseen niinaniskanen@gmail.com






torstai 4. tammikuuta 2018

Maanlapset -sarja





Maan lapset -sarja on yhdysvaltalaisen kirjailija Jean.M Untinen-Auelin kirja-sarja, joka kertoo fiktiivisen tarinan jääkauden ajan ihmisistä. Ensimmäinen osa Luolakarhun klaani julkaistiin Yhdysvalloissa 1980 ja Suomessa 1981. Kaikki sarjan osat ovat olleet menestyksiä. Sarjassa ovat ilmestyneet Luolakarhun klaani, Hevosten laakso, Mammutin metsästäjät, Tasangon vaeltajat, Luolien suojatit, sekä Maalattujen luolien maa, joka on sarjan vuonna 2011 ilmestynyt päätösosa. Keskityn tässä postauksessa kirjasarjan kahteen ensimmäiseen osaan. 


Juoni: Luolakarhun klaani sijoittuu jääkausien väliseen ajanjaksoon noin 35 000 vuotta sitten. Jolloin neandertalin ihminen, sekä nyky-ihmisen esivanhemmat asuivat rinnakkain. Kirjan tapahtumat sijoittuvat nykyisen Krimin niemimaalle Mustanmeren alueelle (suurin osa pohjoisesta Euroopasta oli visusti jäänpeitossa). Viisivuotias Ayla tyttö jää orvoksi, kun hänen perheensä menehtyy maanjäristyksessä. Hänet löytää luolakarhun klaani, jotka ovat kaikki neandertalin ihmisiä, kun taas Ayla on Cro-Magnonin ihminen. Aylan adoptoi parantaja-nainen Iza ja hänen veljensä Creb. Neandertalin ihmiset eivät puhu samalla tavalla kuin nykyihminen vaan he kommunikoivat lähinnä viittomalla ja eleillä. Ayla ei puhu samalla tavalla ja häntä pidetään muiden klaanilaisten keskuudessa kummallisena.Iza ja Creb ovat ainoat, jotka näkevät Aylan älykkyyden. Creb on klaanin Mog-Ur shamaani. Iza pelkää, että klaanilaiset eivät koskaan täysin hyväksy Aylaa,joten hän kasvattaa hänestä parantajan. Parantajana Aylan ei tarvitse tehdä jälkeläisiä tai löytää puolisoa.  Ayla oppii Izalta parannuksen salat sekä Crebiltä klaanikansan pyhiä tarinoita hengistä.   Klaanilla on omat säännöksensä. Naiset eivät saa koskea aseisiin, mutta Ayla opettelee ampumaan salaa. Aylan perivihollinen on päällikön poika Broud, joka raiskaa Aylan. Ayla synnyttää pojan Durcin, mutta joutuu jättämään lapsen, kun päälliköksi noussut Broud karkoittaa Aylan. Kirja päättyy Crebin kuolemaan ja Ayla päättää noudattaa adoptio-äitinsä neuvoa lähteä etsimään kaltaisiaan. 


                                          

Juoni: Vaellettuaan kohti pohjoisen aroja Ayla löytää suojaisan laakson, jossa hevoset vaeltavat. Hän valmistautuu viettämään talven luolassa. Kesyttää itselleen hevosen nimeltä Heinä, sekä luolaleijonan, jolle hän antaa nimeksi pentu. Samoihin aikoihin veljekset Jondalar ja Thonolan vaeltavat osana kohti Tonavaa kaikkien vesien emon alkua osana siirtymäriittiä. Aylan luolaleijonan pennusta on tullut täysikasvuinen. Pentu hyökkää Thonolanin ja Jondalarin kimppuun. Thonolan menehtyy, mutta Aylan onnistuu pelastamaan Jondalar ja hän hoivaa tämän luolassaan terveeksi. 

Olen neljä ensimmäistä Maan lapset- kirjaa lukenut, joskus teininä. Kaksi ensimmäistä on tullut luettua pariinkin otteeseen. Kirjailija tuntee erittäin hyvin jääkauden historian, kasviston, eläimet sekä kulttuuria. Näin 30-vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen, osa tiedoista Cro-Magnonin ja Neandertalin ihmisistä on todettu vääriksi. DNA tutkimus on huomattavasti kehittynyt, kuten myös arkeologinen tutkimus. Kaikkien kirjaan tarttuvien tulisi pitää mielessä, että tarina on fiktiivinen ja osa tutkimuksista huomattavan vanhentunutta. 

Ensimmäinen harhaluulo, joka kirjoissa esitetään on se, että Neandertalin ihmiset kuvataan tummaihoisina ja Cro-Magnonin ihmiset vaaleina (vaaleaihoisina ja vaaleatukkaisina). Nykytutkimusten valossa asia oli päinvastainen. Ainakin osa neandertalin ihmisistä oli vaaleaihoisia, vaaleatukkaisia tai punatukkaisia ja vihreäsilmäisiä. Neandertalin ihmiset asuivat pohjoisempana mitä nykyihmiset ja vaaleaiho oli suojaväri saaliseläimiä vastaan lumisessa maastossa. Nykytutkimusten perusteella neandertalin ihmiset myös puhuivat samalla tavalla mitä nykyihmiset. He osasivat rakentaa työkaluja, asumuksia sekä käsitellä tulta.  Maan lapset kirjoissa kirjailija myös kuvaa neandertalin ihmisille oman uskomusjärjestelmän. Siitä millainen heidän uskomusjärjestelmänsä oli tai oliko sitä edes olemassa ei ole juuri ollenkaan todisteita. Se tiedetään, että osa Neandertalin ihmisistä hautasivat läheisensä. Itseäni varsinkin luolakarhun klaani-kirjassa viehättivät eniten juuri klaanin shamanistiset menot ja totemistinen uskonto. Hevosten laaksossa Jondalar ja Thonolan kohtaavat eri heimoja, joilla kaikilla on erilaisia uskomuksia. Yleisin uskomus on panteistinen luonto-usko äiti-maahan., jonka palvontarituaalit voivat olla hyvinkin eroottisia. Kirjojen suureen suosioon voi myös vaikuttaa eroottisten kohtausten suuri määrä. Vanhimmat ns. Venus-patsaat Euroopasta ovat 35 000 vuotta vanhoja, joten hedelmällisyyskultteja on ollut olemassa jo tuohon aikaan. Jääkauden jälkeisenä aikana Neandertalin ihmiset olivat jo sukupuuton partaalla ja nykyihminen levittäytynyt jo lähes maailman joka kolkaan. Nykyihmisen shamanistinen maailmankatsomus alkoi jo noin 50 000 vuotta, sitten ja shamanismia voidaan pitää ensimmäisenä uskomusjärjestelmänä, johon kaikki maailman monoteistiset, polyteistiset ja panteistiset uskonnot perustuvat. Kirja antaa hieman yksipuolisen kuvat Cro-Magnonin ihmisten uskomuksista ja esittää lähinnä vastakkainasettelua (neandertalit ja shamanismi/ Cro-Magnon hedelmällisyyskultti) kun maailmankatsomusten kirjo oli todellisuudessa  huomattavasti laajempi. 

Näin pakanalle Luolakarhun klaani ja hevosten laakso ovat mielenkiintoisia mielikuvitusmatkoja muinaisen ihmisen maailmaan. Parasta luolakarhun klaanissa ovat Izan, Crebin ja Aylan välinen kiintymys toisiinsa. Kun Ayla karkoitetaan klaanin parista Iza ei enää vastaa edes hänen kutsuhuutoihinsa, koska klaanin säännöt kieltävät sen. Klaania kutsuttiin muistaakseni luolakarhun klaaniksi, koska sen toteemieläin oli suuri luolakarhu. Rampa Creb vastaa perinteisen shamaanin kuvausta, siinä että shamaani usein löytää tiensä, joko selvittyään fyysisestä ja/tai henkisestä sairaudesta ja Crebin tapauksessa kyseessä on hänen rampautumisensa lapsena. Periaatteessa luolakarhun klaani voisi olla mikä tahansa klaani, jolla on toisesta klaanista/yhteisöstä poikkeava uskomusjärjestelmä. 

Kirja esittää mielenkiintoisia kysymyksiä neandertalin ihmisistä. Olivatko he lopulta niin erilaisia mitä meidän esi-vanhempamme? Sen tiedämme, että Neandertalin ihmiset ja nykyihmiset risteytyivät, koska kaikilla eurooppalaisilla on ainakin 1,5% neandertalin ihmistä DNA:ssa. Hevosten Laakso kuvaa nykyihmisen ylimielisyyttä ja omistamisen halua. Klaani-kansan ihmisiä pidetään sivistymättöminä. Heitä suorastaan vihataan, koska he metsästävät nykyihmisten metsästysmailla.  Kun Jondalar kohtaa Aylan hänen ajatusmaailmansa kääntyy ylösalaisin ja hän huomaa olleensa täysin ennakkoluulojensa vanki. Jondalar alkaa pohtimaan Miksi Cro-Magnonin ihminen tappaa huvin vuoksi eikä vain syödäkseen? onko vain hänen kaltaisillaan oikeus olla olemassa eikä muilla? Paljon on tehty olettamuksia, siitä mihin Neandertalin ihmiset lopulta menehtyivät. Viimevuosien tutkimuksista on käynyt yhä enemmän selväksi, että Cro-Magnonin ihmiset tappoivat Neandertalin ihmiset sukupuuton partaalle tai tuomalla tauteja. 

Luolakarhun klaania voin ainakin suositella kaikille shamanismista kiinnostuneille.

tiistai 26. joulukuuta 2017

20 vuotta Harry Potterin taikamaailmaa

Brittiläisen kuvittaja Jim Kayn taidetta Harry Potter ja viisasten kiven kuvitettuun juhlaversioon

Olen tänne blogiini kirjoittanut pakanuuteen ja myytteihin liittyvistä kirjoista ja ajattelin vaihteeksi alkaa myös kirjoittamaan fiktiivisistä kirjoista, jotka jollain tapaa liittyvät pakanuuteen ja noituuteen. Tämä vuosi on ollut merkittävä, siitä on nimittäin 20 vuotta, kun ensimmäinen Harry Potter kirja julkaistiin. Tämä sarja onkin hyvä aloittaa näillä lasten ja nuorten kirjallisuuden klassikoilla.


Harry Potter ja viisasten kivi

Brittinäyttelijä Stephen Fry:n sanoin klassikko jo syntyessään. Tämä skotlantilaisen esikoiskirjailija JK Rowlingin nuorelle yleisölle suunattu fantasiakirja ilmestyi 1997.

Juoni: Harry Potter asuu Likusteritiellä Petunia-tätinsä, Vernon-setänsä ja Dudley-serkkunsa kanssa. Sukulaiset hyljeksivät kummallista orpo-poikaa. Kun Harry 11-vuotis syntymäpäivä alkaa lähestymään kummallisten tapahtumien ketju alkaa. Harrylle saapuu kasakaupalla kirjeitä, mutta Vernon-setä ei anna tämän lukea niitä. Lopulta perhe lähtee kirjeitä pakoon kaukaiselle saarelle, mutta Harryn syntymäpäivänä puolijättiläinen nimeltä Hagrid saapuu ja kertoo Harrylle, että tämä on velho ja, että kirje on kutsu Tylypahkaan, velhojen ja noitien kouluun. Tästä alkuu suuri seikkailu. Harry saa selville, että hänen äitinsä ja isänsä eivät kuolleet auto-onnettomuudessa, vaan he olivat noita ja velho, jotka kuolivat julman lordi Voldemortin käsissä ja Harry pienenä vauvana tuhosi Voldemortin. Harry saapuu Tylypahkaan, josta tulee hänelle ensimmäinen oikea koti. Hänet lajitellaan Rohkelikko-tupaan. Harry ystävystyy Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa ja aloittaa avoimen vihanpidon Luihuisten tuvan Draco Malfoyn kanssa.  Ensimmäisenä vuonnaan Harry opiskelee muodonmuutosta, loitsuja, taikajuomia ja tietysti lentämistä. Koulun kirjavaan henkilökuntaan kuuluvat mahtava velho; rehtori Dumbledore, kotkan silmät omaava Matami Huiski, tuima muodonmuutosten opettaja Professori McGarmiva, sekä Harrya inhoava taikajuomamestari Severus Kalkaros. Harry, Ron ja Hermione tempautuvat heti ensimmäiseen suureen koetukseensa, kun he sekaantuvat viisasten kiven etsintään. Kiven on napannut Voldemort, joka etsii yhä keinoa tuhota Harry Potter. 

Harry Potteria ja viisasten kiveä voidaan pitää myös kirjoittajansa Joanne Rowlingin menestystarinana. Rowling kertoi kirjoittaneensa kirjaa vuosien 1990-1995 välillä. Tuona aikana hän kerkesi mennä naimisiin, erota, tulla raskaaksi,  kärsiä masennuksesta, työttömyyskierteestä sekä pitää huolta vakavasti sairaasta äidistään, joka menehtyi kirjoittamisprosessin aikaan. Vuoden 1996 aikana Rowling yritti kaupata teostaan lähes kaikille Britannian kustannustaloille. Lopulta kirjan julkaisi lontoolainen kustannusyhtiö Bloomsbury keäskuussa 1997. Kirja nousi heti Britanniassa suureen suosioon. Se voitti National Book Award palkinnon, eli vuoden parhaan Brittiläisen kirjan palkinnon, sekä British Book Awardin vuoden lastenkirjan. Vuonna 1998 viisasten kivi julkaistiin Yhdysvalloissa ja ympäri Eurooppaa. Tähän mennessä se on käännetty 67lle kielelle ja pitää hallussaan useimmille kielille käännetyn yksittäisen lastenkirjan maailmanennätystä. 

Aloin lukemaan Harry Pottereita vuonna 1998, jolloin satuin itsekkin olemaan 11-vuotias ja täytyy myöntää, että se oli rakkautta ensilukemalta. Ensimmäinen kirja on itselle tärkeä. Se johdattaa lukijan Harry Potterin maagiseen maailmaan. Ehkä juuri sen takia, että ensimmäisessa kirjassa Harry alkaa ymmärtämään taikuutta ja näkee sitä ensimmäisen kerran ja se on hänelle upeaa ja ihmeellistä, samanlainen olo tulee myös lukijalle. Tunnetta ei tavoita enää samalla lailla seuraavissa kirjoissa, joissa taikuudesta onkin tullut Harrylle jo arkiseen elämään kuuluva osa. 

                                                 Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Juoni: Harry Potter ja salaisuuksien kammio on edeltäjäänsä jännittävämpi ja tummasävyisempi. Harry aloittaa toisen vuotensa Tylypahkassa velhojen ja noitien koulussa. Kirjassa esitellään myös ensimmäistä kertaa Ronin perhettä ja Ronin kotia Saukkoluodolla. Voldemortin uhka tuntuu voimistuvan varsinkin, kun koulussa alkavat salaperäiset hyökkäykset jästisyntyisiä kohtaan. Käärmeskieltä puhuva Harry alkaa kuulla ääniä seinistä. Helpotusta elämään ei tuo uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart, joka nauttii omasta kuuluisuudestaan ja kuuluisan Harry Potterin seurasta. Kaksintaistelukerhossa koulutovereille selviää, että Harry osaa puhua käärmeille ja pian hänen epäillään olevan hyökkäysten takana, sekä Luihuisen tuvan perustajan Salazar Luihuisen kaukainen lapsenlapsi. Kultainen kolmikko epäilee, että Luihuisten Draco Malfoy tietää enemmän kuin muut ja pian Hermione alkaa valmistamaan monijuomalientaä kolmannenkerroksen tyttöjen vessassa. Juoni tihenee, kun Ginny Weasley kaapataan ja Harry ja Ron lähtevät mystiseen salaisuuksien kammioon pelastamaan tätä. 

En lapsena hirveästi pitänyt salaisuuksien kammiosta, jonka loppuosa on varsinkin aika synkkä. Aikaa myöten aloin pitämään kirjasta enemmän. Varsinkin itserakkaasta Gilderoy Lockhartista, joka on ehdottomasti yksi suosikkini Harry Potter hahmoista ja ihanan julma Korpinkynnen kasvatiksi. Myös koulutovereiden pelko Harryn yhteyksistä salaisuuksien kammioon kuvaa realistisesti koulumaailman juoruilua. Hermionen ja Ronin ystävyys ja tahto pysyä Harry rinnalla muistuttavat lukijoita ystävyyden tärkeydestä. Myös Harryn kaipuu normaaliin kotielämään tulee esiin kakkoskirjassa, siinä miten hän nauttii parhaan kaverinsa Ronin perheen seurasta näiden kodikkaassa Kotikolossa ankeiden Dursleyllä vietettyjen vuosien jälkeen. 



                                                   Harry Potter ja Azkabanin vanki

Juoni: Komenteleva Marge-täti saapuu Dursleylle vierailulle. Marge-täti ei rakasta mitään muuta enemmän kuin nälviä Harrya ja soppahan, siitä syntyy. Marge-täti paisuu, kuin ilmapallo ja Harry päättää lähteä pois tätinsä ja setänsä luota. Mutkia tulee matkaan, kun hän heti alkuunsa törmää isoon mustaan koiraan. Poimittaislinja poimii Harryn mukaansa vie hänet Viistokujalle. Siellä Harry törmää itse taikaministeriin Cornelius Toffeeseen, joka vaatii Harryä jäämään Vuotavaan Noidankattilaan. Harry kuulee, että vaarallinen Voldemortin kannattaja Sirius Musta on vapaalla ja etsii Harryä. Lukuvuosi alkaa ja turvatoimia on lisätty. Velhovankila Azkabanin kammottavat vartijat ankeuttajat vartioivat nyt Tylypahkan portteja. Harry saa uuden lempiopettajan Remus Lupinin, joka tulee opettamaan pimeyden voimilta suojautumista. Ronilla ja Hermionella on riitaa lemmikeistä, kun Koukkujalka kissa yrittää pyydystää Ronin ikälopun Kutka-rotan. Sattuman kautta Harry kuulee, että Sirius Musta oli hänen isänsä paras ystävä ja on myös Harryn kummisetä. Kaikista pahinta on kuitenkin se, että Musta kavalsi Harry vanhemmat Voldemortille. Eräänä yönä musta koira raahaa Ronin metsään ja Harry ja Hermione lähtevät pelastamaan tätä. Seikkailussa, johon kuuluu ajankääntäjä, ihmissudeksi muuttunut opettaja, useampi animaagi ja tajunsa menettänyt taikajuomamestari selviää, että Sirius oli kaiken aikaa syytön ja hetken ajan Harry uskoo, että tulevaisuudessa hän voisi saada oikean kodin, jossa asua kummisetänsä kanssa.

Azkabanin vanki on varmaan kaikkien aikojen suosikkini Harry Potter-kirjoista. Siinä on paljon huumoria ja esitellään paljon ihania uusia hahmoja.  Kesy ihmissusi Remus Lupin ottaa Harryn siipiensä suojaan ja samalla Harry oppii enemmän isästään ja perheestään. Kapinallinen Sirius myös muistuttaa Harrya itseään. Molemmat ovat valmiita ottamaan riskejä toisten vuoksi, eivätkä aina ajattele asioita täysin loppuun. Dumbledoren rooli Harryn auttajana ja hyväntekijänä korostuu kolmannessa kirjassa. Tämä paljastaa pojalle asioita tämän synkästä tulevaisuudesta ja antaa tämän kokeilla rajojaan. Severuksen ja Siriuksen vanhat kaunat selviävät enemmän viidennessä kirjassa. Kolmannessa kirjastaa ilmenee lähinnä näiden kahden ilmiselvä vihanpito. Komiikkaa tuovat Harryn hallitsemattomat taikuudet, Ronin puhelinsoitto Vernon-sedälle, sekä ennustamisopinnot, joiden opettaja Sibylla Punurmio aiheuttaa närkästystä erityisesti käytännölliselle Hermionelle. Kaikenkaikkiaan mahtavaa lukemista! 



                                                    Harry Potter ja liekehtivä pikari

Juoni: Liekehtivä pikari tuo uudenlaista dynamiikkaa Harry Potterin maailmaan. Nyt 14-vuotias Harry aloittaa neljännen vuotensa Tylypahkassa. Mutta, sitä ennen Harry, Hermione ja Ron perheineen lähtevät katsomaan huispauksen maailmanmestaruus ottelua. Irlanti voittaa, mutta Bulgarian kuuluisa etsijä Viktor Krum nappaa siepin. Illalla tapahtuu kauheita. Kuolonsyöjät tulevat ensimmäistä kertaa esiin 14 vuoteen ja leijuttavat kaikista tietämättömiä jästejä. Tylypahkassa järjestetään kolmivelhoturnajaiset ja Tylypahkan lisäksi kaksi muuta velhokoulua osallistuvat, Beaxbatons sekä Durmstrang. Tylypahkan ottelijaksi valitaan komea Puuskupuh Cedrig Diggory, kaunis veela Beauxabaton´sista ja Durmstrangin ottelija on tietysti Viktor Krum. Pikari sylkäisee vielä neljännen nimen. Harrysta tulee ylimääräinen kilpailija eikä hän tiedä kuka on juonen takana. Tämä ajaa Harryn ja Ronin ensimmäistä kertaa riitoihin, jonka pojat kuitenkin onneksi onnistuvat selvittämään. Ensimmäinen koetus on kultamunan hakeminen lohikäärmeeltä. Harry saa yllättävää apua, sekä uudelta pimeyden voimilta suojautumisen opettajalta Villisilmä Vauhkomieleltä sekä Ludo Bagmanilta, huispauskisojen järjestäjältä. Cedrig vie Harryn pitkäaikaisen ihastuksen Cho Changin ja Viktor Krum vie Ronin ikiaikaisen ihastuksen Hermionen joulutanssiaisiin. Harry ja Ron joutuvat tyytymään Patilin kaksosiin.  Tanssiaiset eivät ole Harrylle ja Ronille hauska tapahtuma. Molemmat vain mököttävät.  Toisessa koetuksessa Harryn täytyy sukeltaa Tylypahkan järveen ja pelastaa Ron. Sankarillisena ihmisenä Harry tahtoo pelastaa kaikki koetuksen "uhrit". Kolmas koetus on labyrintti, jonka sydemessä Harry matkaa hautausmaalle, jossa pimeyden lordi syntyy uudelleen. Eeppisessä taistelussa Cedrig Diggory murhataan ja Harryn onnistuu vielä kerran paeta lordi Voldemortilta.

Liekehtivä Pikari vie lukijan astetta verran synkempään suuntaan. Huispauksen maalmanmestaruuskisat ovat nautittavaa luettavaa kaikkine pienine yksityiskohtineen ja Harryn viettämä aika kotikolossa. Ronin ja Harryn riita ja Ronin kateus Harrya kohtaan kuvataan hyvin realistisesti ja varsinkin näiden sopiminen ensimmäisen koetuksen jälkeen. Harry saa aina enemmän huomiota mitä Ron ja yleensä Ron antaa sen mennä ohi korvien, mutta hänkään ei ymmärrä miksi pikari syöttää Harryn nimen ellei Harry ole sitä sinne itse laittanut.  Molemmat ovat hyvin samaistuttavia hamoja. Kumpikin ovat kohtalaisen suosittuja Rohkelikkojen parissa, mutta  kummallakaan ei lopulta ole hauskaa joulutanssiaisissa. Niin se on, että kirjallisuudessakaan ei täydellinen hahmo, ole täydellinen, jos elämä on pelkkää onnea ja autuutta. Ehkä rakastamme Harry Pottereiden hahmoja näiden vikojen takia. 



                                                    Harry Potter ja Feeniksin Kilta

Juoni: Heti kirjan alussa Harry pelastaa serkkunsa Dudleyn ankeuttajien kynsistä. Tylypahkassa on (jälleen kerran) uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento, joka heti alkuunsa ottaa Harryn hampaisiinsa. Rouva tykkää pukeutua pinkkiin, pitää kissalautasia seinällä ja tykkää fyysisistä rangaistuksista. Sanomattakin selvää, että kyseessä on kuolonsyöjä. Hermione saa ajatuksen kerhosta, jossa Harry opettaisi pimeyden voimilta suojautumista ja näin saa alkunsa Albuksen kaarti (englanniksi Dumbledore´s Army). Harry tutustuu myös kummisetänsä kotitaloon, jossa feeniksin kilta pitää majaansa. Dumbledore määrää Kalkaroksen opettamaan Harrylle okklumeusta, koska Voldemort on keksinyt sen, että Harry pystyy näkemään hänen mieleensä. Harry ei kuitenkaan tahdo oppia okklumeusta varsinkaan, kun, sitä opettaa hänen inhoamansa Kalkaros. Harry näkee ajatusseulassa nuoren isänsä kiusaamassa Kalkarosta ja tämän myötä Harryn mielikuva taikajuomamestarista ja isästään muuttuvat.  Voldemort käyttää Harryn ja hänen mielensä yhteyttä hyväkseen ja saa tämän uskomaan, että hän on napannut Siriuksen ja kiduttaa tätä taikaministeriössä. Harry ja osa Albuksen kaartista lähtevät taikaministeriöön, josta he löytyvät kaamean ennustuksen, joka kertoo Harryn lopullisen kohtalon. Feeniksin kilta, Albuksen kaarti taistelevat kuolonsyöjiä vastaan. Bellatrix Lestrange surmaa serkkunsa Siriuksen. 

Viides Potter kirja on mielestäni kirja-sarjan synkin ja se on paikoitellen, jopa ahdistava. Harry käyttäytyy, kuin tyypillinen teini-ikäinen. Hän riitelee ystäviensä kanssa ja uskoo aina olevansa oikeassa (onneksi sankarimme kasvoi tämän vaiheen yli). Kirjassa esitellään uusia hahmoja. Kaamottava Dolores Pimento, joka tekee paluun seitsemännessä kirjassa. Minulle tuli lievästi pahoinvoiva olo, kun luin kohtauksen, jossa Harryn käsivarteen ilmestyi teksti en saa valehdella tämän ollessa Pimennon jälki-istunnossa. Muita uusia hahmoja ovat Mundungus Fletcher, Nigeas Phinellus sekä Tonks, joka on yksi kaikkien aikojen suosikki Harry Potter-hahmojani. Voi, kun minäkin voisin ajatuksella vaihtaa hiusten väriä. Viides kirja on surullistakin surullisempi. Harry menettää kummisetänsä Siriuksen, josta oli tullut hänelle hyvin läheinen. Viides ja seitsemäs kirja ovat sellaisia, joita lukiessa olen itkenyt tuntitolkulla.

                                                    Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Harryn kuudes lukuvuosi alkaa sutjakkaasti, kun itse rehtori Dumbledore tulee noutamaan häntä Dursleylta. Harry saa uuden taikajuomamestarin Horatius Kuhnusarvion, jonka hän ja Dumbledore onnistuvat houkuttelemaan eläkepäiviltä takaisin Tylypahkaan. Severus Kalkaroksesta tulee uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja. Harrysta tulee Rohkelikon joukkueen huispauskapteeni ja Harry alkaa käydä Dumbledoren yksityistunneilla oppiakseen mahdollisimman paljon Voldemortin menneisyydestä. Käy ilmi, että Voldemort teki seitsemän hirnyrkkiä, joihin hän piilotti osia sielustaan. Harryn tulee tuhota kaikki hirnyrkit ja, sitten hän voi lopullisesti tuhota pimean lordin. Ensimmäinen hirnyrkki oli Tom Valedron päiväkirja, jonka Harry tuhosi toisena vuotenaan salaisuuksien kammiossa. Harryn tunteet Ginny Weasleyta kohtaan syvenevät. Ron alkaa seurustelemaan Lavender Brownin kanssa, mikä saa Hermionen mustasukkaiseksi. Ron juo vahingossa Dumbledorelle tarkoitettua myrkkyä ja Harry onnistuu pelastamaan Ronin syöttämällä besoaarin tälle. Lavender jättää Ronin, kun tämä mumisee Hermionen nimeä sairaalasiivessä. Harry ja Dumbledore matkaavat mystiseen luolaan, jonne Dumbledore uskoo Voldemortin kätkeneen hirnyrkin. He saavat medaljongin, mutta kun he palaavat Tylypahkaan, koulun yllä komeilee pimen piirto. Dumbledore luo kokovartalolukon Harryyn ja pian tähtitornissa on kuolonsyöjiä. Voldemort on käskenyt Draco Malfoyn tappamaan Dumbledoren. Draco ei pysty. Niinpä Kalkaros tekee sen hänen puolestaan. Kuolonsyöjät onnistuvat pakenemaan ja kirja päätty Dumbledoren hautajaisiin. 

JK Rowlingin on jotekin onnistunut, tappamaan lähes, jokaikisen suosikkihahmoni Harry Pottereista. Kuudennessa kirjassa lähtee suosikki-velhoni Dumbledore. Syistä, joita en oikein osaa sanoiksi pukea puoliverinen prinssi kuuluu suosikki-pottereihini. Siinä syvennetään lisää Kalkaroksen menneisyyttä ja ymmärtämällä enemmän, sekä oman perheensä, Feeniksin killan jäsenten sekä Voldemortin menneisyttä Harry oppii enemmän itsestään ja valmistautumaan tulevaan tehteväänsä. Tuhota Voldemort lopullisesti. Kirjassa on paikoitellen kevyt tunnelma. Orastavien romanssien kuvaukset, lemmenjuoma-vitsit, Fredin ja Georgen perustama Weasleyn Welhowitsit tuovat tasa-painoa Voldemortin yhä konkreettisemmalle uhkalle. 

                                                   Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Harry tekee sovinnon Dudley-serkkunsa kanssa ja hyvästelee setänsä ja tätinsä. Joukko Feeniksin killan jäseniä tulevat hakemaan Harryn Likusteritieltä, muuttaen muotoaan monijuomaliemellä Harryiksi. Pakomatkalla George Weasley menettää toisen korvansa ja Villisilmä Vauhkomieli surmataan. Kotikolossa juhlitaan Bill Weasleyn ja Fleur DelaCourin häitä. Kuolonsyöjät hyökkäävät häihin ja Harry, Ron ja Hermione onnistuvat pakenemaan Lontooseen  ja piiloutuvat Siriuksen vanhaan kotitaloon, jonka tämä testamenttasi Harrylle. Hirnyrkkien etsintä alkaa. Yksi on Harryn vanhalla vihollisella Dolores Pimennolla. Voldemort on ottanut Taikaministeriön valtaansa ja mutkien kautta Harry, Ron ja Hermione onnistuvat nappaamaan hirnyrkin, mutta eivät onnistu tuhoamaan sitä. Hirnyrkki yrittää usuttaa käyttäjänsä itseään vastaan ja aiheuttaa eripuraa kolmikon välillä. Harry ja Hermione matkaavat Godrikin notkoon, missä he uskovat Rohkelikon miekan olevan, mutta kyseessä onkin pimeän lordin laatima juoni. 

Harry kohtaa metsässä naarashirven, joka johdattaa hänet talviselle metsälammelle. Hirnyrkki yrittää kuristaa Harryn ja Ron pelastaa hänen henkensä ja lopulta tuhoaa hirnyrkin Rohkelikon miekalla. Kolmikko kuulee Ksenofilius Lovekivalta kuoleman varjeluksista ja sen, että näiden ystävä Luna on kaapattu.  Kaapparit saavat kolmikon kiinni. Bellatrix Lestrange kiduttaa Hermionea Malfoyn kartanossa. Kotitonttu Dobby pelastaa Harryn ja tämän ystävät oman henkensä uhalla. He hautaavat Dobbyn meren rannalle. Malfoyn kartanosta saamillaan tiedoilla Harry, Ron, Hermione ja Lujihaka maahinen murtautuvat velhopankki irvetaan etsimään Helga Puuskupuhin kuppia. Hirnyrkin löydettyään he onnistuvat pakenemaan vartijalohikäärmeen selässä. Kolmikko matkaa takaisin Tylypahkaan, jossa he uskovat loppujen hirnyrkkien olevan. Samaan aikaan kuolonsyöjät ovat vallanneet Tylypahkan. Viimeinen taistelu alkaa. Usea feeniksin killan jäsen saa surmansa kuolonsyöjien käsissä, mutta niin saa myös moni kuolonsyöjä. Molly Weasley tuhoaa Bellatrix Lestrangen mikä on kova isku Voldemortille. Voldemort surmaa Severus Kalkaroksen, jonka toiminta Dumbledoren kätyrinä paljastuu. Harry kohtaa Voldemortin kielletyssä metsässä. Kuolemanporteilla Harry käy viimeisen keskustelunsa Dumbledoren kanssa. Harry palaa tajuihinsa ja seljasauvan avulla onnistuu lopulta tuhoamaan Voldemortin. Kirjan loppu-prologissa Harry, Ron, Hermione ja Ginny ovat vanhempia Tylypahkan asemalaiturilla viemässä omia lapsiaan Tylypahkan pikajunaan. Harryn arpeen ei ole sattunut vuosiin.

Aikoinaan, kun Harry Potter ja kuolemanvarjelukset ilmestyi tietoisesti päätin olla  lukematta englanninkielistä versiota ja odotin vuoden suomenkielistä käännöstä. Ette voi arvatakkaan, miten hankalaa oli yrittää vältellä juonipaljastuksia. Jotenkin onnistuin pysymään tietämättömänä, siitä mitä tuleman pitää. Kuolemanvarjelukset oli minusta upeasti kirjoitettu päätös sarjalle. Siinä on kuitenkin samoja ongelmia, mitä mielestäni löytyy erityisesti viidennestä kirjasta. Välillä juoni käy niin mutkikkaaksi, että lukijalle tulee ongelmia miettiä, mitkä kaikista näistä johtolangoista liittyvät Voldemortin tuhoamiseen ja mitkä eivät. Oma lempikohtaukseni, taitaa olla metsälammella, jossa Harry näkee Kalkaroksen lähettämän suojeliuksen ja hetken päästä Ron pelastaa Harryn hukkumiselta. Ehkä olen lukenut liikaa taruja Merlinistä ja lammenneidosta, kun tämä kyseinen kohtaus aina sykähdyttää. Kuolemanvarjelukset on myös kuvaus velhomaailman sodasta. Kyyneliltä ei voi välttyä. Seitsemännessä kirjassa menehtyvät Fred Weasley, Tonks ja Lupin (juuri, kun he saivat vauvan) sekä tietysti kaikkien rakastama Dobby kotitonttu (kyllä, olen Lontoossa jättänyt Dobbylle sukkia laiturilla kolme neljännestä). 

                                                      Harry Potter ja kirottu lapsi

Harry Potter ja kirottu lapsi on näytelmä, joka perustuu JK Rowlinging, Jack Thornen ja John Tiffanyn luomaan näytelmään, jota esitetään Lontoon West End palatsissa. Näytelmä sijoittuu 20 vuotta seitsemännen kirjan tapahtumien jälkeen. Harry on auroriviraston johtaja. Ginny toimittaa urheilusivuja päivänprofeettaan. Heillä on kolme lasta; James, Albus ja Lily. Ron on myös työskennellyt aurorina, mutta päätyi auttamaan veljeään Georgea pilapuodin pyörittämisessä. Hermione on taikaministeri ja hänellä ja Ronilla on kaksi lasta Hugo ja Rose. Draco Malfoylla on poika nimeltä Scorpio, jonka alkuperästä kiertää huhuja. Albusta jännitää Tylypahkaan meno ja junassa hän ystävystyy Scorpion kanssa. Albus myös lajitellaan Rohkelikon sijasta Luihuiseen. Sekä Harrylla, että Dracolla on hankaluuksia saada yhteyttä poikiinsa. Kaikkien ajankääntäjien uskottiin tuhoutuneen salaperäisyyksien osastolta, mutta yksi löytyy ja Hermione pitää sitä hallussaan. Isälleen vihainen Albus päättää varastaa ajankääntäjän ja pelastaa Cedric Diggoryn. Hän ja Scorpio joutuvat kuitenkin huijatuiksi. Nainen nimeltä Delfi, joka esiintyy Cedricin serkkuna, onkin Voldemortin ja Bellatrixin tytär ja tahtoo palauttaa isänsä kunnian. Harry ja Draco yhdistävät voimansa löytääkseen poikansa.

Tämä kirja sai minusta hämmentävän ristiriitaista palautetta kirjoitustyylistään. Kirottu lapsi oli alunperin tarkoitettu näytelmäksi, eikä varsinaisesti kirjojen "jatko-osaksi". Itsellä ei ollut hankaluuksia tekstin kanssa, koska olen lukenut näytelmiä aiemminkin. Ehkä ainut asia, joka itseä hämmensi oli Albuksen tahto pelastaa juuri Cedric Diggory. Harryn ja Amoksen välit olivat kireät jo ensi tapaamisesta lähtien neljännessä kirjassa. Enkä täysin ymmärtänyt Albuksen kaunaa isäänsä kohtaan. Sellaisia juttuja, jotka olivat kirjassa ihan parasta oli tietysti, se että Hermione oli taikaministeri, koska Hermione on maailman etevin noita. Suosikki professorini Minerva McGarmiva oli yhä voimarehtori ja Draco oli todella hyvä isä Scorpiolle. Itselle on tästä kirjasta parhaiten jäänyt mieleen kohtaus, jossa sekä Draco, että Ginny paljastavat Harrylle miten he lapsena molemmat kadehtivat Harryn ystävyyttä Ronin ja Hermionen kanssa...kukapa ei kultaisen kolmikon yhteyttä kadehtisi.  

                                                            Harry Potter ja taikuus

JK Rowlingin omien sanojen mukaisesti hän on käyttänyt kansanperinnettä, myyttejä ja kansanuskomuksia inspiraationa Harry Potterin maailmaan. Suurin osa potter-taikuudesta on näin ollen kirjailijan mielikuvitusta. Loitsut ovat lähinnä latinaa yhdistettynä siansaksaan. Olennot, kuten feenix-lintu, kentaurit, merenneidot, keijut ja kotitontut ovat tietysti uskomusolentoja eri maiden myyteistä ja folkloresta. Otukset, kuten kirskuristajat ovat Rowlingin itsensä keksimiä hahmoja, jotka perustuvat myyttisiin hahmoihin. Harry Pottereissa velhomaailma asuu rinnakkain ei-taikovien "jästien" maailman kanssa. Taikamaailma on eräänlainen peilimaailma. Harry Pottereiden maailmassa velhot ja noidat elävät erillään, mutta järjestäytyneesti. Heillä on omat ministeriöt, omat seurattavat urheilut, omat radio-kanavat, omat lehdet, mutta velhojen maailmassa on, jotain universaalia. Voldemortin edustama pahuus edustaa pahuuttaa ihmisessä. Harryn voima kumpuaa ystävyydestä ja rakkaudesta. Rowlingin kieli on rikasta ja taikamaailmassa on omat sääntönsä, joita tulee myöskin noudattaa. 

                                                                   Tupailu

Yhden suuren eron olen huomannut suomalaisten ja britti- Harry Potter fanien välillä. Suomessa suurin Harry Potter hypetys on huomattavasti laantunut, sitten viimeisen elokuvan jälkeen. Briteissä Harry Pottereista on tullut erottamaton osa kulttuuria ja se näkyy jokapäiväisessä katukuvassa. Monesti ihmiset ovat tuvistaan myös äärimmäisen ylpeitä (Suomessa ylpeillään vähemmän muutenkin). Olen itse rohkelikko/korpinkynsi ja olen huomannut, että ollessani briteissä tupailuni on huomattavasti enemmän esillä, mutta ehkä se johtuu, siitä, että Potter-tuotteita on vaan enemmän saatavilla. Eräs ystäväni on 100% Puuskupuh ja pukeutuu lähes, joka toinen päivä keltaiseen ja mustaan. Harmillisesti Puuskupuhin ja Korpinkynnen vaatteita ei vieläkään tahdo saada mistään, niin ystäväni joutuu tilaamaan niitä verkkokaupoista. Tupailu on kieltämättä mukava harrastus. Suomessakin voitaisiin tupailla enemmän. Pottermoren ansiosta moni tuntee kuuluvansa useampaan kuin yhteen tupaan. Itsellä on näin ollen paljon yhteistä Hermionen ja Professori McGarmivan kanssa. 



                                                                      Elokuvat

Ensimmäinen Harry Potter elokuva ilmestyi samoihin aikoihin, kun kolmas Harry Potter kirja Azkabanin vanki ilmestyi eli aikaan, jolloin kirjat olivat suosionsa huipussa. Pidän elokuva-versioista, mutta itselle kirjat ovat aina tärkeämpiä. Potter-leffoissa esiintyy Brittinäyttelijöiden parhaimmistoa ja moni nuori näyttelijä, jotka aloittivat uransa Potter-elokuvissa ovat päässeet maailmanmaineeseen.  Emma Watson on naisten oikeuksien puolustaja, Daniel Radcliffe on esiintynyt sekä teatterin lavoilla, että useissa elokuvissa. Rupert Grint on viihtynyt teatterissa, ostanut jäätelöauton ja jaellut ilmaista jätksiä faneilleen. Harry Potter ja salaisuuksien kammio jäi Sir Richard Harrisin viimeiseksi elokuvaksi ja hänen tilalleen tuli Sir Michael Gambon. Tavallaan itse pidin molemmista Dumbledoreina. Mielestäni Harrisin Dumbledoren hahmo muistutti enemmän hieman hassahtanutta kirjojen Dumbledorea, kun taas Gambon teki hahmostaan omanlaisensa, hieman synkkämielisemmän ja pelottavamman hahmon. Näyttelijälegenda Alan Rickman tullaan aina muistamaan Severus Kalkaroksena, enkä kyllä voisi ketään muuta kuvitella taikajuomamestarin rooliin. 

                                                                    Potterismi

Harry Pottereita ei hevin unohdeta. Tällä hetkellä Lontoon pääkirjastossa on Harry Potter 20-vuotta näyttely, jossa juhlitaa tätä maailmankirjallisuuden kuuluisinta velhopoikaa. Itselle Harry ja Harryn ystävät ja vihamiehet ovat kuin vanhoja tuttuja. Kuulun ns. ensimmäiseen Harry Potter sukupolveen. Aina, kun itse siirryin luokalta toiselle niin siirtyi Harrykin. Jaoin Harryn kanssa ongelmat ja onnenhetket ja niin jakoivat miljoonat muutkin. Kauan eläköön Harry Potter!

maanantai 6. marraskuuta 2017

Korpinkynnen Joulukuusi






Sain vihdoinkin otettua kuvia Korpinkynnen kuusista. Tämä taitaa olla tähän astinen suosikkini. 

Kuusen latvassa on tietysti lintu. 


Kuusesta löytyvät Murjottava Myrtti ja Professori Lipetit. 



Pöllö pitää pipareista. 


Padma saa hajuvesiä lahjaksi, vai onko se lemmenjuomaa?




Korpinkynsiä


Suosikki korpinkynteni Gilderoy Lockhart ja ei niin iloinen Harry.


Harmaa Leidi




Kuka on käynyt Hunajaherttuassa? 



Tämäkin miniatyyri kuusi-setti on myynnissä. Jos olet kiinnostunut laita minulle sähköpostia niinaniskanen@gmail.com (49e + postikulut) Mittakaava on 1:12 
Kuusen pituus on noin 10 cm ja leveys noin 8 cm 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Calan Gaef eli kekri kymriläisittäin



Kun walesissa on pimeää on oikeasti pimeää 

Näin lähestyvän Pyhäinpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa hieman Walesiläisestä sadonkorjuun juhlasta. Tätä juhlaa varmaan Suomessa vastaa parhaiten Kekri.

Eli kyseessä on Calan Gaeaf (lausutaan Calan Geif) Calan Gaeaf on kymriä eli Walesin kieltä ja se on johdettu pidemmästä nimestä Nos Calan Gaeaf, joka merkitsee henkien yötä. Calan Gaeafia on perinteisesti Walesissa juhlittu Lokakuun viimeisen päivän ja  Marraskuun ensimmäisen välisenä yönä. Samaan tapaan mitä Irlantilaisten Samhain juhlaa. Samankaltainen juhlta tunnetaan muuten Skotlannissa nimellä Samhuin. 

Calan Gaeafiin kuuluu paljon mielenkiintoisia uskomuksia ja tapoja. Yksi tärkeimmistä Calan Gaeafin perinteistä oli kokkojen sytyttäminen ja nämä kokot tunnettiin nimellä Coelcerth. Erään tavan mukaan ihmisten tuli koota kiviä nuotion/kokon ympärille ja oma nimi piti kaivertaa kiveen. Jos seuraavana aamuna oma kivi oli poissa tai nimi oli kivestä kadonnut. Tulevana vuonna kyseinen henkilö menehtyisi.

Walesissa uskottiin, että Lokakuun viimeisen ja Marraskuun ensimmäisen välinen yö oli Limbo eli rajatila, jolloin ihmisten välinen maailma ja henkien välinen maailma oli täysin avoin. Kymrin kielen marraskuuta merkitsevä sana Tachwedd merkitsee teurastusta. Marraskuu oli kuukausi, jolloin eläimiä teurastettiin ja lihaa varastoitiin tulevan talven varalle.


Toinen Calan Gaeafiin kuuluvista perinteistä oli omenanpoiminta leikki, joka oli nimeltään Twco Fala (lausutaan toco fala) englantilaisittain leikki tunnetaan nimellä apple bobbing.  Tässä leikissä kulhoon laitettiin vettä ja omenoita. Leikkijän kädet sidottiin taakse ja tämän tuli yrittää hampaillaan poimia omena vadista. Luonnollisesti, se joka sai hampaillaan ensimmäisenä omenan kiinni menisi ensimmäisenä naimisiin. Tämä tapa kulkeutui myöhemmin Yhdysvaltoihin irlantilaisten ja walesiläisten maahanmuuttajien mukana 1700-luvulla ja siitä tuli osa Halloween perinnettä. 


Kuva viimevuoden Calan Gaef juhlasta, jossa tuli tanssittua ja rummutettua 

Calan Gaeafiin kuului paljon tulevaisuuden ennustamista, pelejä, leikkejä, musiikkia ja tanssia. Sadonkorjuun symbolit ja Calan Gaeafin herkut, kuten omenat, pähkinät ja siemenet. Niitä käytettiin myös usein ennustusleikeissä.

Naamiaiskulkueet ja naamioituminen oli tärkeä osa Calan Gaeafia. Ihmiset käyttivät naamioita, jotta pahat henget eivät tunnistaisi heitä. Monet ryhmät järjestivät esityksiä. Keppostelu kuului myös Calan Gaeafiin. Uskottiin, että henkien matkiminen toisi onnea tulevalle vuodelle. Keskiajalla Walesissa jaettiin myös paljon ns. sielukakkuja. Sielukakkujen perinne on alunperin lähtöisin ranskalaisista luostareista, jolloin Pyhän Martiniuksen päivänä jaettiin kakkuja köyhille. Walesissä ihmiset leipoivat Calan Gaeafia varten tusinoittain sielukakkuja ja niitä jaettiin toisille. Sielukakku on saanut nimensä siitä, että kakun vastaanottaja ajattelee aina yhden sielukakun kohdalla, jotakuta edesmennyttä ihmistä. 

Sielukakkuja jaettiin miimikoille, jotka monesti olivat naamioituja lapsia ja teinejä. Myöhemmin sielukakut vaihtuivat makeisiin ja rahaan.

Calan Gaeafin juhlinta väheni 1800 ja 1900 luvuilla, kun valtio otti suurimman osan maista itselleen, teollistumisen myötä suuri osa ihmisista muutti maalta kaupunkeihin. Nykyään walesissä lähinnä pakanat juhlivat Calan Gaeafia ja amerikkalaisten kaupallinen Halloween on joka vuosi entistä suositumpi kaiken kansan keskuudessa.